en ole todellakaan kirjoitellut pitkään aikaan Valkoisen Käden puolelle juttuja, mutta tämä johtuu lukuisista kiireistäni.
Tutustukaapa siis näihin kiireisiini osoitteissa www.mittajalkine.fi ja www.facebook.com/mittajalkine
Tarinoita viiden tähden käsityöläiseksi kasvamisesta.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Suuntaa katseesi Suomen Mittajalkine Oy:n suuntaan
Hei,
en ole todellakaan kirjoitellut pitkään aikaan Valkoisen Käden puolelle juttuja, mutta tämä johtuu lukuisista kiireistäni.
Tutustukaapa siis näihin kiireisiini osoitteissa www.mittajalkine.fi ja www.facebook.com/mittajalkine
en ole todellakaan kirjoitellut pitkään aikaan Valkoisen Käden puolelle juttuja, mutta tämä johtuu lukuisista kiireistäni.
Tutustukaapa siis näihin kiireisiini osoitteissa www.mittajalkine.fi ja www.facebook.com/mittajalkine
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Keskiaikajalkinekurssin satoa ja Valkoisen Käden tulevaisuudennäkymiä
Keskiaikajalkinekurssi Kankaanpään Opistolla oli verraton menestys. Ensimmäinen omakätinen (pun intended) kurssini, jonka onnistumisesta leijonanosa kunniaa jaettakoon puolisolleni ja käsityöopettajalle Helena Vuoriolle. Kurssi ei olisi ollut kuitenkaan mitään ilman innokkaita, oppimishaluisia ja positiivisia opiskelijoita.
Kurssi alkoi pienillä kalvosulkeisilla, eli powerpoint-esityksellä. Käsittelimme yleisluontoisesti jalkinetermistöä, eroja nykyjalkineen ja keskiaikaisen välillä, jalkinemalleja, materiaaleja, suomalaisia löytöjä, työkaluja, ompelua, erilaisia saumarakenteita, mallisuunnittelua, kaavoitusta, koekengän valmistusta jne. Eli nopea kaato informaatiota, jotta päästään hommiin mahdollisimman pian.
Maanantaista perjantaille kestävälle kurssille osallistui 15 henkeä, kaikki verrattain erilaisista taustoista. Mukaan mahtui niin entistä kuin tulevaa suutaria, entistä kenkätehtaan mallimestarin apulaista, OKL:n tekstiilityön lehtoria, vasta-alkajaa ja lähinnä tekstiilitöitä aiemmin tehneitä. Kaikkia kuitenkin yhdisti suunnaton innokkuus, hyvä, positiivinen asenne ja kunnioitus käsityöläisyyttä kohtaan.
 |
| Sovitekenkä kernieläimen nahasta |
 |
| Helena neuvoo kaavoitusta |
 |
| Omien mallien suunnittelu oli jännittävää! |
Harjoittelimme ensin vähän suutarinompeleen tekoa, jotta työkalut, materiaali ja menetelmät tulisivat tutuiksi. Kun kaikki olivat saaneet kokeilla käsinompelua, aloitettiin mallin suunnittelu. Kurssilaiset tekivät joko omia malleja tai käyttivät valmiita kaavoja. Käyttämämme menetelmät omaksuttiin nopeasti ja helposti.
 |
| Nahan leikkausta, huom: oikeat leikkaussuunnat ja hukkapalojen minimointi! |
Tiistaina, kun koekengät valmistuivat, pääsimme tekemään kaavamuutoksia ja leikkaamaan nahkaa. Käytimme erivahvuisia kasvisparkkeja, 1,4mm - 2,2mm päällisiin ja 3,5mm parkkia pohjiin. Osa teki kenkänsä kääntökenkinä, osa ulostaittuvalla ulkosaumalla (pohjan osalta).
Menemättä nyt juuri enempää kurssin sisältöön, voisin kertoa vähän fiiliksistä, joita jäi käteen. Ensinnäkin olin vallan imarreltu, kun Helenan entinen opettaja Savonlinnan OKL:sta kehui minua luonnonlahjakkuudeksi opettajana. Olen aiemmin lähinnä opettanut armeija-aikaan alaisilleni sissisodankäyntiin liittyviä juttuja, poliisikoulussa iltapuhteena vähän painia vertaisilleni, mutta käsityöopetus on ollut kyllä todella vähissä ennen tätä. Tosiasia kuitenkin on, että nautin siitä kovasti. Olen hemmetin innoissani hienojen asioiden luomisesta ja saan siitä itse todella paljon. Se, että voin auttaa muita innostumaan näistä asioista ja kehittymään käsityöläisinä, on hienoa. Ja vaikka keskiaikajalkineet ovat sinänsä yksinkertaiset ja mutkattomat verrattuna nykyaikaisiin high-tech-jalkineisiin, niin prosentuaalisesti pieni on se ryhmä maailmassa, jotka tarvittaessa valmistavat istuvat, toimivat ja hyvännäköiset jalkineet. Meidän kurssilaiset kuuluu siihen ryhmään ja olen heistä todella ylpeä!
Kurssin idea ei ollut tehdä rekonstruktioita historiallisista malleista, vaan soveltaa niiden suunnittelu- ja valmistus periaatteita. Eli jos joku kysyisi, että ovatko kaikki nämä historiallisesti täysin autenttisia malleja, niin vastaus on ei. Emme parkinneet itse nahkoja, emme valmistaneet itse lankoja, emmekä ommelleet luuneuloilla tai sianharjaksilla, emmekä värjänneet nahkoja verihelttaseitikillä. Käytimme nykyaikaisia materiaaleja, kuten teollisesti kasvisparkittua nahkaa, narvivärejä, vahattua polyesterlankaa jne. Eli noudatimme käytännöllisyyden ja aloittelijaystävällisyyden periaatteita - emmehän olleet tekemässä näitä mitään museota varten.
Kaiken kaikkiaan, kurssi oli menestys ja näitä tullaan pitämään jatkossakin. Seuraava varmistunut kurssi on Helenan pitämänä Äänekosken Kansalaisopistolla tammikuussa 2014.
Lopuksi voisin kertoa hieman tulevaisuudesta, behold! Olen perustamassa Mannilan Kyläsuutarin kanssa yhteistä pajaa Jyväskylään syksyllä 2013 ja alamme valmistaa jalkineita. Tähän liittyen tulen tekemään erillisen blogin, joka keskittyy nykyaikaisiin jalkineisiin. Näin ollen täällä aiemmin nähdyt kenkä-postaukset jäävät lajinsa viimeisiksi ja Valkoinen käsi niin blogina kuin toiminimenä tulee keskittymään keskiaika-, koru- yms töihin, jotka eivät liity nykyaikaisiin mittatilaus- tai ortopedisiin jalkineisiin. Tulevalla pajallamme Jyväskylän Palokassa saatetaan joskus pitää myös tämänkaltaisia kursseja, jos innokkaita riittää ja aikaa on.
 |
| Eräskin Säykkiläinen teki oikein viikatut reunat varren suuhun! |
 |
| Kurssilla ehdittiin myös tehdä oheistöitä |
 |
| Värjäri vauhdissa |
 |
| Nyylausta, eli reunan tiivistystä ja kiillotusta uritetulla puupalikalla |
 |
| Simo näyttää, miten liiat leikataan pois koukkuteräveitsellä |
 |
| Kaikki sai kengät valmiiksi ja niistä tuli todella hienoja! |
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Skjöldehamnin tunika
Kirjoitettu 2011:
Pitkästä aikaa taas kirjoituskoneen äärellä. Talvi on tulossa ja tätä silmällä pitäen aloimme weljesten kanssa valmistamaan kesällä saamamme päähän-/auringonpistosta konkretiaksi: Skjöldehamnin (Norjassa) hautalöytöön perustuva tunika. Se on radiohiiliajoitettu 995-1029 jKr peräisin olevaksi, mutta vastaavia paitoja on pidetty yleisesti vielä satoja vuosia. Tällä kaavalla on tehty sekä lämpimän, että kylmän ajan vaatteita, ja me valitsimme raaka-aineeksi Puolustusvoimain käytöstään pois jättämän harmaan sarkakankaan, joka on muuten aivan erinomaista kangasta. Sarka on siis villakangasta, joka on huovutettu sellaiseksi tiiviiksi, mutta on karkeampaa, kuin astetta hienompi "verka". En tiedä, onko niillä lisäksi jotain muuta eroa.
Tein ikään kuin liukuhihnatyönä 4 paitaa ja autoin lopuissa kolmessa. Kaavana toimi seuraava kuva, jonka lisäksi otin tietysti mitat paitojen tulevista omistajista.
Teimme pari omaa ratkaisua näissä paidoissa, jotka helpottivat valmistusta. Huomaatte, että paidan kaavaan on merkitty erilliseksi osaksi kainalopussit. Ensimmäisen erillispussikainaloisen paidan jälkeen totesin, että miksipä en laittaisi sitä extratilaa suoraan hihan kaavaan, joten lisäsin noin 10 cm kanttiinsa olevat kolmiot hihan tyveen.
Eräs weli teki oman paitansa enemmän 300-luvulle ajoitetun Thorsbergin löydön mukaiseksi, koska hänellä oli jo housut samaa sarjaa. Paitojen helmanpituudet siis vaihteli polveen ulottuvasta vesirajaan yltäväksi. Koristelin oman paitani sitten sukuni väreillä.
Kirjoitettu 2012:
Nyttemmin, kun olen tehnyt kymmenkunta näitä tämän sortin paitoja, voin todeta, että on loistava kaava. Pellavasta tehdyt viimeisimmät versiot olen tehnyt ilman keskikiiloja, sillä minulla ei ainakaan nouse jalka niin korkealle, että tarvitisin niin valtavan helmanlaajuuden. Lisäksi se laskeutuu tuota paksua armeijan sarkaa nätimmin, joten sivukiilat tuntuvat olevan ihan tarpeeksi. Kaula-aukon ompelu pellavasta on jokseenkin haasteellista, mutta eiköhän se ala luontua kun vaan kaavoittaa hyvin ja huolehtii asianmukaiset aukileikkaukset ja silitykset...
Pistänpä loppuun vielä muutaman kuvan.
Pitkästä aikaa taas kirjoituskoneen äärellä. Talvi on tulossa ja tätä silmällä pitäen aloimme weljesten kanssa valmistamaan kesällä saamamme päähän-/auringonpistosta konkretiaksi: Skjöldehamnin (Norjassa) hautalöytöön perustuva tunika. Se on radiohiiliajoitettu 995-1029 jKr peräisin olevaksi, mutta vastaavia paitoja on pidetty yleisesti vielä satoja vuosia. Tällä kaavalla on tehty sekä lämpimän, että kylmän ajan vaatteita, ja me valitsimme raaka-aineeksi Puolustusvoimain käytöstään pois jättämän harmaan sarkakankaan, joka on muuten aivan erinomaista kangasta. Sarka on siis villakangasta, joka on huovutettu sellaiseksi tiiviiksi, mutta on karkeampaa, kuin astetta hienompi "verka". En tiedä, onko niillä lisäksi jotain muuta eroa.
Tein ikään kuin liukuhihnatyönä 4 paitaa ja autoin lopuissa kolmessa. Kaavana toimi seuraava kuva, jonka lisäksi otin tietysti mitat paitojen tulevista omistajista.
 |
| http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/skjolha.html |
Eräs weli teki oman paitansa enemmän 300-luvulle ajoitetun Thorsbergin löydön mukaiseksi, koska hänellä oli jo housut samaa sarjaa. Paitojen helmanpituudet siis vaihteli polveen ulottuvasta vesirajaan yltäväksi. Koristelin oman paitani sitten sukuni väreillä.
Kirjoitettu 2012:
Nyttemmin, kun olen tehnyt kymmenkunta näitä tämän sortin paitoja, voin todeta, että on loistava kaava. Pellavasta tehdyt viimeisimmät versiot olen tehnyt ilman keskikiiloja, sillä minulla ei ainakaan nouse jalka niin korkealle, että tarvitisin niin valtavan helmanlaajuuden. Lisäksi se laskeutuu tuota paksua armeijan sarkaa nätimmin, joten sivukiilat tuntuvat olevan ihan tarpeeksi. Kaula-aukon ompelu pellavasta on jokseenkin haasteellista, mutta eiköhän se ala luontua kun vaan kaavoittaa hyvin ja huolehtii asianmukaiset aukileikkaukset ja silitykset...
Pistänpä loppuun vielä muutaman kuvan.
Kuvallinen kehityskertomus ja mainos kurssista
No niin, pitkästä aikaa tämän blogin kimpussa.
Kuten sanottua, olen ollut elokuusta 2012 Kankaanpäässä SATAEDUn jalkinelinjalla puuhaamassa kenkiä.
Olen painanut niitä siellä pää punaisena ja kehitys on ollut aika huomattavaa. Tässä kuva kustakin projektista jalkineiden valmistuksen tiimoilta, joistain erikoisemmista tulee ehkä myöhemmin myös oma tarinansa, jossa on vähän vaihekuviakin, jotta näette, mitä kaikkea ne kengät pitävät sisällään...
Mutta nyt: on with the show:
Tohvelit, ensimmäiset valmistamamme jalkineet. Tehtiin saapaslestille ja pienellä massiivikumisella kiilakorolla.
Derby-mallin kävelykengät. Tehty samalla lestillä kuin toffelit. Pinta vesipuhvelia, sisus taisi olla sikaa. Korko on rakennettu nahkalevyistä, eli toisin kuin kaupan kengissä, missä on yleensä muovikorko, jonka päällä on nahkaviilu, joka lähtee melkein puhaltamalla repeilemään...
Toiset derbyni, mitkä valmistettiin rinta rinnan ekan parin kanssa. Naudannnahkaa pingottuna jatsari-lestin päälle.. Mainiot tanssikengät!
Ensimmäinen yritelmäni ja prototyyppini sandaleteista - täysin oma sivuprojekti, jotka eivät siis kuulu mihinkään opetussuunnitelmaan. Hirveä määrä typeriä mokia ja epäjohdonmukaisuuksia, mutta ihmehän se olisi, jos olisin heti mennyt Manolo Blhanikista vasemmalta ohi :D
Sandalettien kakkosversio, tällä kertaa vähän tuhmemman tytön tyylisinä. Lisäsin takaleen, ohensin remmejä, vaihdoin lestiä, korkoa ja oikeastaan ihan kaikkea. Nämä läpäisivät tulikokeensa joulukuussa 2012 kun vaimoni tanssi kuin villikissa nämä jalassa, eikä kumpikaan mennyt rikki. Tämän tuotekehitysprojektin tavoitteena on siis saada aikaiseksi sellainen malli, jota voisin mahdollisimman pienellä konekannalla valmistaa itse, ilman että kustannukset nousevat pilviin. Uskoisin, että varsinainen ehkä joskus pientuotantoon menevä malli on aikaisintaan kymmenes proto. Ne viilattavat asiat pienenee koko ajan... Erittäin mielenkiintoinen projekti, koska en ole aiemmin ollut orientoitunut niinkään naisten kenkiin. Täysin uusi maailma minulle.
Vaimolleni valmistamat vesipuhveli-mateennahka-derbyt. Nämä ovat sinänsä jo melkoinen ylpeyden aihe, koska niistä tuli oikeasti todella nätit. Koristetikkaukset noudattelee minulle tyypillistä 'haltiamaista' linjaa, värimaailma on klassinen ja arvokas. Ja tuo mateennahka on vaan niin kaunista. Se on näitä meidän itse parkitsemia fisuja, joka on siis niin eko-nahkaa, kuin nahka voi kuunaan olla. Eli siinä prosessissa käytetyt aineet ovat kraanavesi, pajun kuoresta uutettu parkkiliemi ja rypsiöljy.
Ja sitten toisiksi viimeiset tuunatut Derbyt, joiden valmistus olikin sitten jo melkoinen näytelmä. Ne tilasi lähes sokkona ystävättäreni Mirjam Lehtonen, joka on designerina Revelations Oy:llä. Hän antoi minulle siis vapaat kädet tietyin reunaehdoin, jotka liittyi lähinnä käyttötarkoitukseen ja siihen, etteivät ne saa olla liian vaisut ja hillityt.
Siinä on nyt sitten helmiäisviolettia nautaa edesssä, valkoista takana, kultaa varren harkotuksessa, varren suussa terenauhana ja randina vähän erilaista, lehtikullattua nahkaa. Pieni platformi EVAsta (Etyylivinyyliasetaattia) ja solukumista. Koron läpi on tosiaan porattu 41mm reikä, jonka läpäisee 42mm rosteriputki. Nettokorkoa tuli muistaakseni noin 65 mm ja lesti oli suomalaisittain todella kapea E-laajuuden lesti (suomessa yleensä naisten kengät ovat laajuutta G). Kulutuspohjana pienipyramidista kumilevyä. Jos joku joskus haluaa tällaiset kengät, niin voin sanoa, että alle tuhannella eurolla on minulta turha tulla pyytämään. Sen verran raskas projekti käsityömäisesti valmistettuna, ilman valmiskomponentteja. Mutta niinhän se on, että uniikkikappaleet ovat uniikkikappaleita ja niillä on uniikkihinta.
Tämä oli raskaudestaan huolimatta erittäin hauska ja mielenkiintoinen projekti, koska muotokieli oli minulle niin epätyypillistä ja liioitellun lolitamaista söpöyttä yhdistettynä astetta rouheampaan teräksiseen menoon.
Viimeistelen vielä yhdet derby-korkkarit, jonka jälkeen alan puurtaa reunoskenkien parissa...
Lopuksi vielä maininta, että olen yhdessä vaimoni Helena Vuorion (aineopettaja, tekstiili- ja tekninen käsityö) kanssa järjestämässä heinäkuussa 2013 keskiaikaisten jalkineiden valmistuskurssin Kankaanpään opistolla. Kurssi alkaa ma 15.7.2013 klo 12.30 ja päättyy pe 19.7.2013 klo 13.00.Sinne siis! Klikkaa itsesi tästä kurssin sivuille. Ilmoittautuminen alkaa 11.2.2013 klo 17.00.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Shoes for dummies: Korkokengistä
Tässä viestissä käsittelen hajanaisesti ennenkaikkea naisten korkokenkiä, tulevan valmistajan ja huolestuneen miehen näkökulmasta.
Aloitetaanpa tämä pikku videopläjäyksellä:
Kun olette talttuneet myötähäpeältänne ja naurultanne, niin miettikääpä miksi näin kävi?
Mistä tämä johtui, että tuo nuori nainen kompuroi kriittisesti?
Kenen vika se viimekädessä oli?
Mistä johtuu, että kaikki korkkareilla kävelevät naiset eivät kompuroi tuolla tavalla? Mistä johtuu, että joidenkin naisten kävely on vaan aivan käsittämättömän sulavan näköistä vaikka heillä on yli 10 cm nettokorkoa? Miksi jotkut taas kävelee niillä kuin ankat?
Koska olen mies joka ei harrasta korkokenkäkävelyä, tyydyn toistelemaan oppimaani teoriaa ja järkeni puhetta omakohtaisten kokemusten puuttuessa. Henkilökohtaisesti myös tunnustan olevani jossain määrin altis hyvin kävelevän naisen vaikutukselle. En tiedä miksi, mutta siinä on vaan sitä jotain hyvin viehättävää, joka toimii kuin häkä. Ja nimenomaan silloin, kun kävely on luontevan ja vaivattoman näköistä. Sitten taas jos ei osaa kävellä koroilla, niin... no, demonstroidaanpa tätäkin hieman:
Korkokengät ovat erikoiskengät, joilla kävellään ihan eri tavalla kuin tennareilla, sen tietää idioottikin. Mutta: kuinka moni oikeasti siirtää tämän tiedon käytäntöön? Uskallan väittää, että tuonne runwaylle menevät mallit treenaavat ainakin keskivertoemäntää enemmän korkeilla koroilla kävelyä. Jos siis nämä samat ihmiset osaavat kävellä vastaavan näköisillä, hyvin korkeilla koroilla, niin vian täytyy olla kengässä itsessään.
Syyttävä sormeni kääntyy suunnittelijoiden, designereiden suuntaan. Kenkien ja etenkin naisten korollisten avokkaiden suunnittelu on vähän kuin suunnittelisi lentokonetta. Ei kannata astua lentokoneeseen, joka lähinnä näyttää kivalta. Ei kannata luottaa lentokoneeseen, jonka suunnittelija ymmärtää lähinnä jännän visuaalisuuden päälle. Molemmissa on tietyt säännöt, joiden puitteissa tuote on suunniteltava. Nämä säännöt määrää anatomia ja fysiikan lait. Lentokoneessa täytyy olla siivet ja vielä tietyssä muodossa, jotta saadaan noste. Korkkarissa täytyy olla oikeanlainen pohja ja sen kärjen täytyy muodostaa tietty käynti, jotta kävely voi olla millään tapaa jouhevaa. Tämä taas on kengässä suoraan yhteydessä koron korkeuteen ja kulmaan, aivan kuten lentokoneessa siipi on suunniteltava koneen painoon ja moottoritehoon suhteutettuna. Ja sitten kun vielä yhdistää siihen avokkaan rakennehaasteen, eli että siinä ei ole mitään remmiä, joka lukitsisi jalan kenkään kantapään ja jalkarinnan ympärykseltä, päästään siihen, että kengän täytyy istua paremmin kuin parhaan hansikkaan. Tämä siksi, että avokkaalla kävely on sitten vähän sama kuin jos lentäisi avomallin lentokoneella ilman turvavöitä. Se vaan ei onnistu, ellei istu hyvin.
Ja sitten, rakkaat naiset, jos yritätte ratkaista ongelman valitsemalla liian pienet kengät, niin minulla on vain yksi sana: vaivaisenluut.
Jos nyt lopuksi mietitään tällaista matemaattista yhtälöä, josta ammattilaiset käyttävä termiä hinta.
Nämä ovat nyt karkeistettuja lukemia, mutta antavat hieman perspektiiviä ajatuksillenne.
Kengän hinta voidaan jakaa koostuvaksi muutamasta eri osasta:
Kauppias 50%
Verottaja 23 %
Materiaalit 9%
Valmistus 9%
Muu sirkus 9%
Eli siinä vaiheessa kun olette ostamassa 24,99 € hintaisia avokkaita, jotka näyttää ihan kivoilta ja on tosi halvat, niin kysy itseltäsi, että kuinka hyvät materiaalit voi saada 2,24 eurolla? Entä millainen ihminen on se, joka tekee ne kengät, maksaa sähköt ja vuokrat ja koneet ja kaikki tuosta toisesta 2,24 eurosta.
Kuinka hyvät kengät voi saada noilla lähtökohdilla?
Jos olet sitä mieltä, että on huono asia kun nykyään tehdään asiat vaikeasti korjattaviksi ja helposti rikkoutuviksi, niin osta ennemmin kunnon kengät. Hyvät kengät kestävät oikein huollettuina vuosikymmeniä.
Kerron tähän väliin yhden tarinan.
Oli vuosi 1997 ja olin yläasteen kahdeksannella luokalla. Kaksi ystävääni haaveili autoista. He kertoivat minulle tohkeissaan että joku jossain myy sellaisia autoja, jossa on kuplavolkkarin tekniikka, mutta siihen päälle on laitettu Porchen pellit. Käytännössä he halusivat helvetin hyvännäköisen menopelin halvalla. He halusivat antaa vaikutelman vauhdista, varallisuudesta ja voimasta. Sääli vaan, että sinä siunaamana, kun kone käynnistyisi, sen säälittävä rätkätys karistaisi suomukset kaikkien silmiltä. He olivat nuoria teinipoikia hassuine unelmineen, mutta jos katsot kaduilla käveleviä naisia, niin kuinka moni heistä elää kenkineen samaa unelmaa?
Jos mietitte sitä mielikuvaa, millaisen itsestänne haluatte antaa vaatteillanne visuaalisena viestinä, niin voitte miettiä joitain adjektiiveja. Jos adjektiivit ovat vaikkapa tyylikäs, mukava ja älykäs, niin miettikää vielä toisenkin kerran kun aiotte ostaa kengät, joista tulee mieleen halpa, väärän kokoinen ja huonosti tehty. Ja sitten käykääpä vaikka tässä osoitteessa tunnelmoimassa suomalaista osaamista. Jos minä olisin nainen ja minun olisi etsittävä itselleni teollisesti valmistetut korkokengät, niin kääntäisin katseeni Italiaan. Opettajani korostavat sitä koko ajan, että Italiassa on niin valtava perinne korkokengistä, että ne ovat suorastaan taikureita. Siellä osataan tehdä korkeitakin korkoja, joilla on oikeasti ihan hiton hyvä kävellä. Mutta sielläkin kannattaa miettiä tuota hinta-asiaa, ei niitä saa alelaarista neljälläkympillä, kuten jotain kiinalaisia muovikenkiä.
Loppuun vielä pikku videonpätkä... Kiinnittäkääpä huomio siihen, miten tuo opettaja kävelee. Kyse ei ole vain siitä, että hän on jumalaisen sorja, vaan hänen kehonhallintansa on huippuluokkaa. Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa, että on pakko raapia tästä joskus toiste toinen kirjoitus. Nyt lopetan tähän. Kiitos ja hei.
Aloitetaanpa tämä pikku videopläjäyksellä:
Kun olette talttuneet myötähäpeältänne ja naurultanne, niin miettikääpä miksi näin kävi?
Mistä tämä johtui, että tuo nuori nainen kompuroi kriittisesti?
Kenen vika se viimekädessä oli?
Mistä johtuu, että kaikki korkkareilla kävelevät naiset eivät kompuroi tuolla tavalla? Mistä johtuu, että joidenkin naisten kävely on vaan aivan käsittämättömän sulavan näköistä vaikka heillä on yli 10 cm nettokorkoa? Miksi jotkut taas kävelee niillä kuin ankat?
Koska olen mies joka ei harrasta korkokenkäkävelyä, tyydyn toistelemaan oppimaani teoriaa ja järkeni puhetta omakohtaisten kokemusten puuttuessa. Henkilökohtaisesti myös tunnustan olevani jossain määrin altis hyvin kävelevän naisen vaikutukselle. En tiedä miksi, mutta siinä on vaan sitä jotain hyvin viehättävää, joka toimii kuin häkä. Ja nimenomaan silloin, kun kävely on luontevan ja vaivattoman näköistä. Sitten taas jos ei osaa kävellä koroilla, niin... no, demonstroidaanpa tätäkin hieman:
Korkokengät ovat erikoiskengät, joilla kävellään ihan eri tavalla kuin tennareilla, sen tietää idioottikin. Mutta: kuinka moni oikeasti siirtää tämän tiedon käytäntöön? Uskallan väittää, että tuonne runwaylle menevät mallit treenaavat ainakin keskivertoemäntää enemmän korkeilla koroilla kävelyä. Jos siis nämä samat ihmiset osaavat kävellä vastaavan näköisillä, hyvin korkeilla koroilla, niin vian täytyy olla kengässä itsessään.
Syyttävä sormeni kääntyy suunnittelijoiden, designereiden suuntaan. Kenkien ja etenkin naisten korollisten avokkaiden suunnittelu on vähän kuin suunnittelisi lentokonetta. Ei kannata astua lentokoneeseen, joka lähinnä näyttää kivalta. Ei kannata luottaa lentokoneeseen, jonka suunnittelija ymmärtää lähinnä jännän visuaalisuuden päälle. Molemmissa on tietyt säännöt, joiden puitteissa tuote on suunniteltava. Nämä säännöt määrää anatomia ja fysiikan lait. Lentokoneessa täytyy olla siivet ja vielä tietyssä muodossa, jotta saadaan noste. Korkkarissa täytyy olla oikeanlainen pohja ja sen kärjen täytyy muodostaa tietty käynti, jotta kävely voi olla millään tapaa jouhevaa. Tämä taas on kengässä suoraan yhteydessä koron korkeuteen ja kulmaan, aivan kuten lentokoneessa siipi on suunniteltava koneen painoon ja moottoritehoon suhteutettuna. Ja sitten kun vielä yhdistää siihen avokkaan rakennehaasteen, eli että siinä ei ole mitään remmiä, joka lukitsisi jalan kenkään kantapään ja jalkarinnan ympärykseltä, päästään siihen, että kengän täytyy istua paremmin kuin parhaan hansikkaan. Tämä siksi, että avokkaalla kävely on sitten vähän sama kuin jos lentäisi avomallin lentokoneella ilman turvavöitä. Se vaan ei onnistu, ellei istu hyvin.
 |
| Kenkä voi olla hyvä, vaikka se olisikin outo. Tästä tosin en menisi takuuseen... |
Ja sitten, rakkaat naiset, jos yritätte ratkaista ongelman valitsemalla liian pienet kengät, niin minulla on vain yksi sana: vaivaisenluut.
Jos nyt lopuksi mietitään tällaista matemaattista yhtälöä, josta ammattilaiset käyttävä termiä hinta.
Nämä ovat nyt karkeistettuja lukemia, mutta antavat hieman perspektiiviä ajatuksillenne.
Kengän hinta voidaan jakaa koostuvaksi muutamasta eri osasta:
Kauppias 50%
Verottaja 23 %
Materiaalit 9%
Valmistus 9%
Muu sirkus 9%
Eli siinä vaiheessa kun olette ostamassa 24,99 € hintaisia avokkaita, jotka näyttää ihan kivoilta ja on tosi halvat, niin kysy itseltäsi, että kuinka hyvät materiaalit voi saada 2,24 eurolla? Entä millainen ihminen on se, joka tekee ne kengät, maksaa sähköt ja vuokrat ja koneet ja kaikki tuosta toisesta 2,24 eurosta.
Kuinka hyvät kengät voi saada noilla lähtökohdilla?
Jos olet sitä mieltä, että on huono asia kun nykyään tehdään asiat vaikeasti korjattaviksi ja helposti rikkoutuviksi, niin osta ennemmin kunnon kengät. Hyvät kengät kestävät oikein huollettuina vuosikymmeniä.
Kerron tähän väliin yhden tarinan.
Oli vuosi 1997 ja olin yläasteen kahdeksannella luokalla. Kaksi ystävääni haaveili autoista. He kertoivat minulle tohkeissaan että joku jossain myy sellaisia autoja, jossa on kuplavolkkarin tekniikka, mutta siihen päälle on laitettu Porchen pellit. Käytännössä he halusivat helvetin hyvännäköisen menopelin halvalla. He halusivat antaa vaikutelman vauhdista, varallisuudesta ja voimasta. Sääli vaan, että sinä siunaamana, kun kone käynnistyisi, sen säälittävä rätkätys karistaisi suomukset kaikkien silmiltä. He olivat nuoria teinipoikia hassuine unelmineen, mutta jos katsot kaduilla käveleviä naisia, niin kuinka moni heistä elää kenkineen samaa unelmaa?
Jos mietitte sitä mielikuvaa, millaisen itsestänne haluatte antaa vaatteillanne visuaalisena viestinä, niin voitte miettiä joitain adjektiiveja. Jos adjektiivit ovat vaikkapa tyylikäs, mukava ja älykäs, niin miettikää vielä toisenkin kerran kun aiotte ostaa kengät, joista tulee mieleen halpa, väärän kokoinen ja huonosti tehty. Ja sitten käykääpä vaikka tässä osoitteessa tunnelmoimassa suomalaista osaamista. Jos minä olisin nainen ja minun olisi etsittävä itselleni teollisesti valmistetut korkokengät, niin kääntäisin katseeni Italiaan. Opettajani korostavat sitä koko ajan, että Italiassa on niin valtava perinne korkokengistä, että ne ovat suorastaan taikureita. Siellä osataan tehdä korkeitakin korkoja, joilla on oikeasti ihan hiton hyvä kävellä. Mutta sielläkin kannattaa miettiä tuota hinta-asiaa, ei niitä saa alelaarista neljälläkympillä, kuten jotain kiinalaisia muovikenkiä.
Loppuun vielä pikku videonpätkä... Kiinnittäkääpä huomio siihen, miten tuo opettaja kävelee. Kyse ei ole vain siitä, että hän on jumalaisen sorja, vaan hänen kehonhallintansa on huippuluokkaa. Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa, että on pakko raapia tästä joskus toiste toinen kirjoitus. Nyt lopetan tähän. Kiitos ja hei.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Shoes for dummies: Esipuhe
Tervehdys!
Kuten ehkä moni ystävistäni ja vakiolukijoistani tietääkin, olen tällä hetkellä Kankaanpäässä oppimassa viimein nahka-alan, tarkemmin kenkäalan ammattilaiseksi. Minusta tulee siis suutari, jalkineenvalmistaja. Tulen tekemään siis tulevaisuudessa erilaisia kenkiä - millä painotuksella, sen aika näyttää.
Koulu on erinomainen, kuten olen voinut havaita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Opettajat ovat innostuneita siirtämään osaamisensa eteenpäin, joka on paljon enemmän kuin joissain opinahjoissa, joihin olen tutustunut. Ja vaikka olen maallikkoa harrastuneempi nahka-asioissa, niin täällä olen kyllä avannut oven aivan mielettömän paljon laajemman ja yksityiskohtaisemman tiedon äärelle. Olen myös hyvin innoissani kengistä, kun olen niitä päivät pitkät täällä miettinyt. Kengistä, jaloista ja niiden välisestä suhteesta; Muotoilusta, tuntumasta, viestinnästä, hyvinvoinnista ja tietysti itse valmistuksesta...
Tässä vaiheessa olisi kai syytä kertoa, että mikä tämän kupletin juoni on. Sitä mukaa kun tajuntani jalkojen ja kenkien suhteen laajenee, voisin tehdä yleisölle palveluksen ja kirjoittaa hyödyllisimpiä ja mielenkiintoisimpia havaintojani auki. Tästä ei varmastikaan ole mitään iloa jo alalla oleville tai niille jotka odottavat minulta tuote-esittelyjä tai mielipiteitä jostain merkistä noin yleensä. Ei ole olemassa mitään teollista merkkiä, jota voisin estoitta suositella näkemättä itse kenkää ja jalkaa, mikä sillä lärpykällä on tarkoitus kapaloida. Voin kuitenkin luvata, että osoitan muutamia alaan (valmistukseen, markkinointiin, myyntiin, hinnoitteluun jne) liittyviä epäkohtia, terveydellisiä näkökulmia (kun kengät rakennettaan ihan häröjen lestien päälle, tai kun valitaan kengiksi jalat pilaavaa kuraa jne), laajennan lukijoiden materiaalitietoutta (nahkalaaduista, tekstiileistä ja keinomateriaaleista, ympäristövaikutuksista, hinnoista ja etiikasta) jne. Yritän antaa myös jonkinlaisen ohjeen laadukkaiden jalkineiden tunnistamiseen ja ostamiseen. Tulen myös puhumaan melko kärkkääseen sävyyn vähän kaikkia kohtaan - eritoten itseäni, joten jokainen voi mahdollisesti harmistuessaan mennä itseensä ja kysyä itseltään että miksi tämä aiheuttaa minussa näin voimakkaan tunnereaktion ja mitähän se Simo oikein koittaa oikeasti ajaa tällä takaa... Anyway, haters gonna hate ja niin edelleen..
Tiedän, että tämä kenkäasia kiinnostaa erityisesti naisia, mutta minua kiinnostaisi sen lisäksi kuulla erityisesti miesten näkökulmia ja mielipiteitä. Toivon, että esitätte myös toivomuksia erilaisista aiheista - olen kiinnostunut tietämään, mikä kiinnostaa. Siispä, hyvät naiset ja herrat, let's dance.
Kuvat:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2d/Shoemaker_Book_of_Trades.png
http://cdn.faniq.com/images/blog/Michael-Schumacher-F1(1).jpg
http://www.jakappleton.com/img/res/shoelast.gif
Kuten ehkä moni ystävistäni ja vakiolukijoistani tietääkin, olen tällä hetkellä Kankaanpäässä oppimassa viimein nahka-alan, tarkemmin kenkäalan ammattilaiseksi. Minusta tulee siis suutari, jalkineenvalmistaja. Tulen tekemään siis tulevaisuudessa erilaisia kenkiä - millä painotuksella, sen aika näyttää.
Koulu on erinomainen, kuten olen voinut havaita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Opettajat ovat innostuneita siirtämään osaamisensa eteenpäin, joka on paljon enemmän kuin joissain opinahjoissa, joihin olen tutustunut. Ja vaikka olen maallikkoa harrastuneempi nahka-asioissa, niin täällä olen kyllä avannut oven aivan mielettömän paljon laajemman ja yksityiskohtaisemman tiedon äärelle. Olen myös hyvin innoissani kengistä, kun olen niitä päivät pitkät täällä miettinyt. Kengistä, jaloista ja niiden välisestä suhteesta; Muotoilusta, tuntumasta, viestinnästä, hyvinvoinnista ja tietysti itse valmistuksesta...
Tässä vaiheessa olisi kai syytä kertoa, että mikä tämän kupletin juoni on. Sitä mukaa kun tajuntani jalkojen ja kenkien suhteen laajenee, voisin tehdä yleisölle palveluksen ja kirjoittaa hyödyllisimpiä ja mielenkiintoisimpia havaintojani auki. Tästä ei varmastikaan ole mitään iloa jo alalla oleville tai niille jotka odottavat minulta tuote-esittelyjä tai mielipiteitä jostain merkistä noin yleensä. Ei ole olemassa mitään teollista merkkiä, jota voisin estoitta suositella näkemättä itse kenkää ja jalkaa, mikä sillä lärpykällä on tarkoitus kapaloida. Voin kuitenkin luvata, että osoitan muutamia alaan (valmistukseen, markkinointiin, myyntiin, hinnoitteluun jne) liittyviä epäkohtia, terveydellisiä näkökulmia (kun kengät rakennettaan ihan häröjen lestien päälle, tai kun valitaan kengiksi jalat pilaavaa kuraa jne), laajennan lukijoiden materiaalitietoutta (nahkalaaduista, tekstiileistä ja keinomateriaaleista, ympäristövaikutuksista, hinnoista ja etiikasta) jne. Yritän antaa myös jonkinlaisen ohjeen laadukkaiden jalkineiden tunnistamiseen ja ostamiseen. Tulen myös puhumaan melko kärkkääseen sävyyn vähän kaikkia kohtaan - eritoten itseäni, joten jokainen voi mahdollisesti harmistuessaan mennä itseensä ja kysyä itseltään että miksi tämä aiheuttaa minussa näin voimakkaan tunnereaktion ja mitähän se Simo oikein koittaa oikeasti ajaa tällä takaa... Anyway, haters gonna hate ja niin edelleen..
.jpg)
Tiedän, että tämä kenkäasia kiinnostaa erityisesti naisia, mutta minua kiinnostaisi sen lisäksi kuulla erityisesti miesten näkökulmia ja mielipiteitä. Toivon, että esitätte myös toivomuksia erilaisista aiheista - olen kiinnostunut tietämään, mikä kiinnostaa. Siispä, hyvät naiset ja herrat, let's dance.
Kuvat:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2d/Shoemaker_Book_of_Trades.png
http://cdn.faniq.com/images/blog/Michael-Schumacher-F1(1).jpg
http://www.jakappleton.com/img/res/shoelast.gif
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Return of the Ring -special
Special post concerning the Return of the Ring-event in Loughborough, UK.
I confirm that White Hand Crafts (=me) will be at your service an the dealers' room in RotR. As it would be very hard to bring heavy equipment, like full gothic armor to locations from Finland, I will be offering mostly precious hand made jewellery and leathercrafts.
You will be able to pick your favorites from amulets, pendants, wristbands, keychains and phone covers, made from organic materials like reindeer or elk antler / bone and vegetable tanned leathers, including variety of fish leather.
I will update the RotR-sale page as I confirm the items that I'll make and bring along, so be sure to check it before the event. There will not be an endless inventory of goods, so the fast and determined ones will
IMPORTANT!
If you desire to have a custom made antler necklace with your name (or the one's you love perhaps), written in Moria-runes, on it, act fast! Items will have to be paid on order and they will be made in Finland.
The basic model, as shown above, is yours for 25 €. It is handmade from finnish reindeer antler and the band is allergy-friendly, vegetable tanned reindeer leather. You won't get these on site, unless you pre-order! They're 100% organic, 100% finnish, 100% handmade and 100% awesome! Get your's now and click below.
I confirm that White Hand Crafts (=me) will be at your service an the dealers' room in RotR. As it would be very hard to bring heavy equipment, like full gothic armor to locations from Finland, I will be offering mostly precious hand made jewellery and leathercrafts.
You will be able to pick your favorites from amulets, pendants, wristbands, keychains and phone covers, made from organic materials like reindeer or elk antler / bone and vegetable tanned leathers, including variety of fish leather.
I will update the RotR-sale page as I confirm the items that I'll make and bring along, so be sure to check it before the event. There will not be an endless inventory of goods, so the fast and determined ones will
IMPORTANT!
If you desire to have a custom made antler necklace with your name (or the one's you love perhaps), written in Moria-runes, on it, act fast! Items will have to be paid on order and they will be made in Finland.
 |
| 'Simo' written in cirth rune alphabets. |
The basic model, as shown above, is yours for 25 €. It is handmade from finnish reindeer antler and the band is allergy-friendly, vegetable tanned reindeer leather. You won't get these on site, unless you pre-order! They're 100% organic, 100% finnish, 100% handmade and 100% awesome! Get your's now and click below.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)