Bevor

Lyhyestä virsi kaunis.



Voi olla, että näitä videomuotoisia juttuja alkaa tulla enempikin tänne blogiin...

Goottipäiväkirja osa 3: Rintapanssari valmis

Rakas päiväkirja,

ensinnäkin olen pahoillani että olen laiminlyönyt sinua pitkään. Ja vaikka projektin alussa oli pyhä tarkoitukseni laskea tunnit, jotka kuluivat rintsikoiden tekemiseen, niin eipä sitä tullut tehtyä. Mutta nyt kun se on valmis, niin karkeasti arvioiden tunteja paloi 30-35.

Koska kuvat blaa blaa enemmän kuin sanat blaa blaa, niin tässä on kuvia. Ja sitten näistä kuvista tiedoksi, että seuraavat asiat ovat minun itse omin käsin tekemiä:

• Kypärä
• Gambeson
• Rintapanssari
• Vyö
• Huotra, eli miekan 'tuppi'

Miekka on Albion Europen valmistama sparrausmiekka (Lichtenauer). Keihään kärki on Windlass Steelin viiltokeihään kärki ja kantarauta on samaa sarjaa - varsi ja asennus on oma. Housut on mallia ruotsin armeija, kunnes saan tehtyä jalkapanssarit ja irtolahkeiden päälle sopivat toppahousut. Hanskat on herra ties kenen tekemät, miekkailuseuran kautta tilatut gauntletit, joista olisi muutama paha sana sanottavana - vaikka ihan nätit ovatkin. Rumat kengät by Sievin jalkine.

Vaikka itse pidänkin melko eleettömästä miekkailusta ja mätkinnästä, niin valokuvaaja Jussi halusi vähän draamaa ja ilmeitä. 

Pönötystä

Ryntäilyä

Kuvauksissa selvisi het muutamia asioita, joita pitää parantaa haarniskassa.  Rintalihasten kohdalle täytyy tehdä pystysuuntaiset vekkaukset, jotta käsille saa lisää liikkumatilaa. Joidenkin perus Fiore-liikkeiden radat eivät menneet ihan putkeen tästä johtuen. Jos kyseessä olisi yhden käden miekka ja kilpi, niin ongelmaa tuskin olisi. Toinen asia oli se, että lantioluiden kohdalta haarniska oli jätetty liian kapeaksi ja se painoi ikävästi. Onneksi kyseessä on metallihaarniska, jolloin sitä voidaan naputella oikeaan muotoon jälkeenpäinkin.
Ja pidempi keihäs pitää tehdä! Tuollainen onneton 2,5 m nysä ei riitä mihinkään kun ollaan hevosten kanssa tekemisissä!

Hauska sattuma oli, kun tämä oma tekemäni kokonaisuus oli esillä Jyväskylän kansalaisopiston kevätnäyttelyssä, niin eräs sen siellä nähnyt rouva halusi ilmoittaa minut Pauligille. Paulighan etsii jatkuvasti näitä kaikenmaailman käsityömestareita mainoksiinsa. Olen todella imarreltu jos minun vaatimattomat, melko karun näköiset kädentyöni aiheuttavat tällaista ihailua ihmisissä. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen minä oppinut ihan penteleen paljon näiden tekemisestä jo tässä ajassa mitä näitä on tullut tehtyä. Voisin kuvitella jo millainen se mainos olisi jos minut siihen otettaisiin: "Samalla jääräpäisyydellä ja perkeleiden huutelulla tehdään Juhlamokka-kahvi. Eihän mekään oikeastaan paljoa tästä hommasta tajuta, mutta on tääkin omalla tavallaan aika pirun hyvää!"

Yhteenvetona tästä tekeleestä voisin sanoa, että nämä projektit eivät kai ole koskaan valmiita. Ajattelin nimittäin kehittää tätä rintsikkaa tekemällä siihen mahdollisesti etsaamalla jotain kivoja kuvioita. Sukuvaakunan voisi siihen rintapieleen kaivertaa ja polttaa hapolla. Onhan se nykyään tikattuna olkapäässänikin.

Mutta nyt lähden kohti viikonlopun viettoa ja haaveilen haarniskan jatkopaloista.

Kaikki kuvat ovat Jussi Salomaan ottamia ja omistamia.

Gambeson

Pitkään haaveilemani gambeson tuli tehtyä aika hyvällä vauhdilla, kun vaan otti hommakseen.

Tavoitteenani oli tehdä sukuni heraldisiin väreihin irtohihainen gambeson. Toisin kuin muun muassa aiemmin tekemäni messinkihaarniska, tälle voisi olla jopa käyttöä! Historiallisessa miekkailussa kun käytetään freeplayssa gambesonia ja satunnaisia suojia. Satunnaiset suojat siis voivat olla rullaluistelu-, tai lätkävarusteita, mutta joskus jopa historiallisesti oikeaoppisia nahka- ja terässuojia. Niiden autenttisuudella ei ole siinä kontekstissa merkitystä kuin korkeintaan käyttäjälle itselleen, sillä fokus on taistelutekniikassa - ei vaatekoreilussa.

Tein gambesonin tämän ohjetta hyödyntäen. Kiitos siis Marla Berrylle hyvästä ohjeesta.

Päällys- ja vuorikankaat on kaikki intianpuuvillaa. Periaatteessa olisi ehkä kannattanut tehdä ainakin vuori pellavasta, koska sen sanotaan toimivan hyvin lämpönieluna. Nykyinen vuorikangas on vanhempieni liki 30 vuotta sitten Indiskasta ostama päiväpeitto, joten aktiivipalveluksensa tehneenä sekin pääsi uusiokäyttöön. Toppaus on puolestaan kaksinkertaista Suomen Armeijan sarkakangasta, jota sain ostettua naurettavan edullisesti viime syksynä Keuruun varikon myyjäisistä. Voi pojat, miten siellä olikin kaikkea mahdollista ja vielä enemmän mahdottomia.

Idean takin rakenteeseen sain 2009 Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla, kun olin kuuntelemassa Satu Hovin esitelmää keskiaikaisesta vaatteenvalmistuksesta ja pukeutumisesta. Halusin tehdä siitä melko tyköistuvan, enkä liian runsaasti topattua. Tarkoitukseni on nimittäin peittää itseni kauttaaltaan 1300-1400-luvun tyyliseen teräskuoreen. Tällöin takki ei kannata olla liian paksu tai löysä - muuten haarniska ei istu ja lämpöhalvaus voi "yllättää". Sadun luento oli muutenkin erittäin hyvä. Siellä tuli paljon sellaista tietoa, mikä saattaisi ihan oikeasti yllättää mm. monet teinilarppaajat, jotka ovat vasta alkaneet fiilistellä keskiaikaa. Muun muassa sellainen seikka, että perus farkkukangas (väristä en kyllä tiedä) on itseasiassa todella keskiaikaistyylistä. Puuvillaa kuitenkin käytettiin, vaikka se ei ollutkaan yhtä yleistä kuin pellava ja villa. Puuvillaa ja gambesonia muuten yhdistää myös sellainen etymologinen seikka, että gambesonia kutsutaan myös nimellä aketon (alun perin alcottonem vanhalla ranskalla), jonka arvellaan juontuvan arabian sanasta al-qutn, eli puuvilla.

Miksi halusin hienostella heraldiikalla, enkä tyytynyt tavalliseen gambesoniin? Jos kerran suvulla on vaakuna, niin pitäähän sitä käyttää, kunhan ei halvenna sitä. Vaikka kyseessä on harrastus, eikä sodankäynti, jonka tarpeisiin heraldiikkakin on kehittynyt, näkisin että heraldiikan esilletuominen keskiaikaisessa kontekstissa on sen suurta kunnioittamista ja palauttamista alkulähteilleen. Ei ole sattumaa, että heraldiikan säännöt ovat määränneet mm. että vaakunakilven on oltava "nuolenkantaman päähän" asti tunnistettava.

Vaikka ompelukone-raukkamme oli paikoin kovalla koetuksella, se selvisi kunnialla läpi projektin. Olkasaumoihin jouduin kyllä käyttämään ystäväni J. Kataisen, joka toimii lähellä kyläsuutarina, vanhaa valurautasingeriä. Mahtava laite, kerta kaikkiaan, mutta sen paininjalka oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu nahan ompeluun, joten haastetta piisasi.

Minulla sattui olemaan vielä kourallinen erään Sienalaisen Paolon antamia koristeniittejä, joten käytin niitä nahkaremmien kiinnittämiseen. Sääli ettei niitä valmistavan ABC Morinin tuotteita tuo kukaan Suomeen. Vaikka valkoiset nauhat ovat oikein kivat, niin niiden vastakappaleina olevat siniset hihnat on kyllä alkaneet ottaa päähän. Hemmetti että olin typerä kun laitoin sellaiset onnettomat rimpulat. Taas tuli opittua kantapään kautta - täytyy tehdä uusiksi nuo solkiremmit. Olisihan se hölmöä pitää muuten varsin hyvin onnistuneessa takissa sen arvoa alentavia, säälittäviä lirpukoita. Paitsi että ne näyttävät halvoilta, ne myös saavat käyttäjän epäilemään takin kestävyyttä.

Hihoista tuli varsin mainiot. Ne ovat tarpeeksi väljät, jotta liikkuvuus ei kärsi, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitkään liito-oravan lentopoimut. Niissä on kyllä se hassu ominaisuus, että koska niiden istutussuunta on suoraan sivulle, niin näyttää siltä kuin olisi appelsiinit kainaloissa käsiä tavallisesti roikottaessa. Mietin muutamaa eri kiinnitysvaihtoehtoa hihoille, mutta purjerenkaiden läpi nauhalla solmittu vaihtoehto nousi ylitse muiden. Nahkakanttaukset tuovat vielä aavistuksen ylellisyyttä ja viimeistelyn tuntua.

Takki selvisi ensimmäiset miekkailutreeninsä oikein hyvin, eikä komplikaatioita esiintynyt. Lyönnit tuntuivat jonkun verran lävitse, mutta eihän tätä olekaan tehty korvaamaan levyhaarniskaa. Lämmintä hommaa tuo "toppatakki" päällä heiluminen kyllä oli.

Kaikenkaikkiaan tämä projekti on onnistunut mielestäni oikein hyvin. Näkemykseni on vähäisen kokemukseni takia kovin vajavainen, joten arvostaisin todella paljon kaikenlaisia mielipiteitä, vaihtoehtoisia menetelmiä jne.