Videomateriaalia, var så gud!

Sama video löytyy myös Valkoisen Käden Facebook-sivulta.

Hevosen Haarniska osa 1: valmistus

No niin, yksi haastavimmista pitkistä projekteistani lähestyy päätöstään.

Euroopan haarniskatyyli: suuria levyjä

Vuonna 2008 aloin keskustella hyvän ystäväni Riikan kanssa siitä, kuinka olen harrastellut erinäisten haarniskojen väkertelyä. Olin vasta tullut uuteen työpaikkaan, jossa tapasin hänet. Oikeastaan vasta tutustuttuamme Riikka eräänä kauniina päivänä läväytti minulle ehdotuksen, että tekisinkö hänellekin haarniskan. Olin tuossa vaiheessa tehnyt vasta haltiahaarniskani, joka nykymittapuullani tuntuu karkean alkeelliselta hökötykseltä, vaikkakin rakkaalta sellaiselta. Tyrmistyin: "tajuatko millainen homma siinä on", kysyin. Riikka ei ollut moksiskaan, tuumasi vaan että paljon varmaan - mutta oikeastaan se ei tulisi hänelle, vaan hänen hevoselleen. Siinä vaiheessa veti hiljaiseksi. Siis että hevoselle. Osaan hät'hätää tehdä ihmiselle jonkinlaisen peltihökötyksen, nahasta myös - mutta hevonen on jo eläimenä minulle niin vieras, että miten hitossa minä sellaisen tekisin. Jouduin kyselemään yhteisiltä työkavereiltani Riikan mentyä kahville, että kun en häntä vielä silloin tuntenut, että onko hän ihan vakavasti otettava ihminen. Ja vastaus oli, että hän jos kuka on vakavasti otettava ihminen, etenkin hevosiin liittyvissä kysymyksissä.

Pikkuhiljaa uskalsin myöntyä, että voidaanhan me katsoa että mitä tällainen projekti edellyttäisi. Sovimme, että koska työmäärä olisi joka tapauksessa valtava, eikä lopputuloksesta ole välttämättä mitään takeita, niin hän maksaa lähinnä materiaaleista rahalla ja työstä työllä - eli opettaa minua ratsastamaan. Näin homma pysyisi jotakuinkin balanssissa.

Alkoi hillitön suunnittelu-urakka. Tein milloin missäkin luonnoksia erilaisista hevospanssareista, joita löydän edelleen jostain papereista, joihin ne eivät varsinaisesti kuuluisi. Luonnokset vaihtelivat todella fantasia-henkisistä panssareista aina jämptiin milanolaiseen tyyliin. Tiedustelinpa internetissä flaamilaistakin muotia Karva-Opelin suojaksi, mutta laihoin tuloksin. Warusseppäin killan vanhalla foorumilla jengi on varmaan naureskellut että joopa joo - poika on nyt vähän eksyksissä tai muuten vaan pihalla, kun sielläkin aiheesta kyselin. Liekö epäilivät trolliksi. Kyselin flaamilaista, koska kyseessä on Friisiläinen hevonen, joten olisi hyvä pukea polle oman kulttuurin suojiin. Opin kuitenkin, että hevoshaarniskat olivat euroopassa aika samankaltaisia, mutta muuttuivat ajan myötä aina vaan suuremmista levyistä tehdyiksi, kattavammiksi ja painavammiksi (kunnes niistä luovuttiin). Suurempia haarniskojen erot olivat 'lännen' ja 'idän' välillä, kuin euroopan sisällä. Siinä missä länsi-euroopassa suosittiin isoja levyjä, bysanttilaisen ja lähi-idän kulttuurien vaikutuspiirissä tunnuttiin suosivan enemmän rengas-, suomu- ja lamellaarihaarniskoja.

Ottomaanien pieniä levyjä

Itä-venäläisiä lamellaarihaarniskoja

Pidättelin pitkään työhön ryhmistä ja hyvä niin. Satuin nimittäin tuurilla löytämään Puolustusvoimain varikon myyjäisistä kasan todella vaikesti saatavaa nahkaa, ja vieläpä halvalla. Espanjalaista noin 4-5mm paksua härän selkää, joka on ihan järkyttävän vahvaa tavaraa. Sitä pitää leikellä peltisaksilla, kuviosahalla tai jollain yhtä järeällä kapineella, ellei halua hinkuttaa mattopuukolla ikuisuutta. Se on osoittautunut mitä loistavimmaksi materiaaliksi useiden projektien myötä. Se on tämän haarniskan pääraaka-aina ja takaa sen, ettei Sälli saa niin helposti siipeensä. Omissa testeissäni noin 46 paunaisella jousella ammuttu leikkurinuoli teki tähän materiaaliin noin 1,5 cm lävistyksen suorassa kulmassa ammuttaessa, joten suojan arvo suhteessa painoon on erinomaisen hyvä.

Tätä tyyliä mukailin aika paljon.  Saksalainen, 1480-1500-luku.

Valitsin haarniskan muodoksi eurooppalaisen 1400-1500-luvun mallin, josta lähdin soveltamaan. Siinä on jossain määrin ylläoleva saksalaistyylinen pääosa, maximilian-tyylinen karja-auramainen rintapanssari ja yksinkertainen niveltyvä niskapanssari. Kaikki osat ovat nahkaa, mutta liitoskohtia ja tiettyjä osia on vahvistettu sekä teräksellä, että messingillä. Väriteema on musta & kulta. Heh heh, nyt onkin sitten näiden upeiden museokappaleiden jälkeen hyvä läväyttää omat autotallikyhäelmät, jotka ehkä vähän saattavat kalveta näiden hertuoille ja keisareille tehtyjen aikansa Rolls Roycejen rinnalla. Mutta joo, 'nuff said.

Eräs luonnos, josta lähettiin hiomaan lopullista muotoa

Vielä jokseenkin fantasia-vaikutteinen pahvimalli...

...josta muovautui kuitenkin yhtenäisempi kappale...

...jota oli hyvä kuivattaa muotoon roska-astiaa vasten :D

Sil van der Strove Hoeve ei ollut moksiskaan, mutta minua naurattaa

Niskapanssaria ei luonnollisestikaan tehdä yhdestä palasta

sen täytyy elää hevosen liikkeiden mukaan

Koristeniittien kiinnitystä liian täydessä autotallissa

Suoja kytketään kypärään ja satulaan

Ilman kypärän niskaremmiä se valui ja veti niskasuojan rumasti pystyyn.

Rynnäspanssaria tulee

Viimeistä niittausta vailla

Heraldinen lilja-koriste

Sopii hyvin!

Kupumainen muoto antaa tilaa hevosen jaloille

Haarniska on nyt muutamia viimeisiä viilauksia vaille valmis. Rynnäspanssarissa on viisipistekiinnitys, joten se kelluu nätisti Sällin kupeilla. Toivottavasti. Ainakin se saadaan tekemään pian niin, kunhan sitä sovitetaan vielä kerran ennen luovutusta ja sitten saatte nähdä koko helahoidon sen varsinaisen oriin päällä. Ja saattaapa olla, että lähiaikoina näette panssaroidun ratsastajankin.

"A horse! a horse! My kingdom for a horse!"

-Richard III, Shakespeare

Kuvat:
http://www.georgehernandez.com/h/xMartialArts/Media/Armor/Anatomy_EquestrianToo.jpg
http://farm5.staticflickr.com/4078/4817190966_cb30132fe1_o.jpg
http://kachi-snimka.info/images/bfi1291590435q.jpg
http://www.amnh.org/exhibitions/horse/images/md/06bv_war_armor_560.jpg
Muut kuvat ovat omiani, joita saa käyttää ainoastaan minun luvalla.

Bevor

Lyhyestä virsi kaunis.



Voi olla, että näitä videomuotoisia juttuja alkaa tulla enempikin tänne blogiin...

Goottipäiväkirja osa 3: Rintapanssari valmis

Rakas päiväkirja,

ensinnäkin olen pahoillani että olen laiminlyönyt sinua pitkään. Ja vaikka projektin alussa oli pyhä tarkoitukseni laskea tunnit, jotka kuluivat rintsikoiden tekemiseen, niin eipä sitä tullut tehtyä. Mutta nyt kun se on valmis, niin karkeasti arvioiden tunteja paloi 30-35.

Koska kuvat blaa blaa enemmän kuin sanat blaa blaa, niin tässä on kuvia. Ja sitten näistä kuvista tiedoksi, että seuraavat asiat ovat minun itse omin käsin tekemiä:

• Kypärä
• Gambeson
• Rintapanssari
• Vyö
• Huotra, eli miekan 'tuppi'

Miekka on Albion Europen valmistama sparrausmiekka (Lichtenauer). Keihään kärki on Windlass Steelin viiltokeihään kärki ja kantarauta on samaa sarjaa - varsi ja asennus on oma. Housut on mallia ruotsin armeija, kunnes saan tehtyä jalkapanssarit ja irtolahkeiden päälle sopivat toppahousut. Hanskat on herra ties kenen tekemät, miekkailuseuran kautta tilatut gauntletit, joista olisi muutama paha sana sanottavana - vaikka ihan nätit ovatkin. Rumat kengät by Sievin jalkine.

Vaikka itse pidänkin melko eleettömästä miekkailusta ja mätkinnästä, niin valokuvaaja Jussi halusi vähän draamaa ja ilmeitä. 

Pönötystä

Ryntäilyä

Kuvauksissa selvisi het muutamia asioita, joita pitää parantaa haarniskassa.  Rintalihasten kohdalle täytyy tehdä pystysuuntaiset vekkaukset, jotta käsille saa lisää liikkumatilaa. Joidenkin perus Fiore-liikkeiden radat eivät menneet ihan putkeen tästä johtuen. Jos kyseessä olisi yhden käden miekka ja kilpi, niin ongelmaa tuskin olisi. Toinen asia oli se, että lantioluiden kohdalta haarniska oli jätetty liian kapeaksi ja se painoi ikävästi. Onneksi kyseessä on metallihaarniska, jolloin sitä voidaan naputella oikeaan muotoon jälkeenpäinkin.
Ja pidempi keihäs pitää tehdä! Tuollainen onneton 2,5 m nysä ei riitä mihinkään kun ollaan hevosten kanssa tekemisissä!

Hauska sattuma oli, kun tämä oma tekemäni kokonaisuus oli esillä Jyväskylän kansalaisopiston kevätnäyttelyssä, niin eräs sen siellä nähnyt rouva halusi ilmoittaa minut Pauligille. Paulighan etsii jatkuvasti näitä kaikenmaailman käsityömestareita mainoksiinsa. Olen todella imarreltu jos minun vaatimattomat, melko karun näköiset kädentyöni aiheuttavat tällaista ihailua ihmisissä. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen minä oppinut ihan penteleen paljon näiden tekemisestä jo tässä ajassa mitä näitä on tullut tehtyä. Voisin kuvitella jo millainen se mainos olisi jos minut siihen otettaisiin: "Samalla jääräpäisyydellä ja perkeleiden huutelulla tehdään Juhlamokka-kahvi. Eihän mekään oikeastaan paljoa tästä hommasta tajuta, mutta on tääkin omalla tavallaan aika pirun hyvää!"

Yhteenvetona tästä tekeleestä voisin sanoa, että nämä projektit eivät kai ole koskaan valmiita. Ajattelin nimittäin kehittää tätä rintsikkaa tekemällä siihen mahdollisesti etsaamalla jotain kivoja kuvioita. Sukuvaakunan voisi siihen rintapieleen kaivertaa ja polttaa hapolla. Onhan se nykyään tikattuna olkapäässänikin.

Mutta nyt lähden kohti viikonlopun viettoa ja haaveilen haarniskan jatkopaloista.

Kaikki kuvat ovat Jussi Salomaan ottamia ja omistamia.

Goottipäiväkirja osa 2

Rakas päiväkirja,

alan olla rintapanssariprojektin loppusuoralla. Pitää vähän sovittaa aiempia syntejä vasaralla ja kohdistaa osia paremmin toisiinsa istuviksi. Pääsiäisen aika on hyvä hetki saada kaikki synnit sopiviksi, sillä silloin on kansalaisopiston näyttely, jonne tekele olis hieno saada esille.

Vielä tassetit pitäisi saada tehtyä, ja nahkaosat. Liitän tähän vielä alle kuvan siitä, kun eilen sovitin jo osittain kokoonpantua kyrassia ylleni. Huomenna on viimeinen kerta kansalaisopistoa tänä keväänä. Sinne täytyy tsempata kunnon flow päälle ja hoitaa homma kotiin.

Helma on kiinnitetty jo lopullisesti, mutta vatsakupu on vielä tosiasiassa irrallaan rintaosasta.

Elven armour 2.0 - Our hopes and expectations

First of all, new pics and details. And ... A video!



I'll go through my plans for the elven armour, or just some detailed information on each photo. All photos and the video are taken by Tuomas Blom, a hilarious lad back from the days we were young and had no worries. Or atleast we had different kind of worries.

If you evaluate the costume as a whole, I think it's not quite in balance. One day, I'm going to make the legarmours, or "cuisses" and "greaves". Maybe even sabatons. All of them would be very light and flexible. They'd only face forward, so that I wouldn't lose mobility too much. When they are done, I can apply to Mr Tincan 2011-contest.

So, to those who haven't commented this in FB, which one You prefer?

Well, on this one there's not much to tell. It's a closeup on my spaulder, nothing special. Move along, citizen.

The braceres are very early work, made for archery. There is the mallorn-leaf of Lorien embossed and painted, as well as my name in Angerthas-runes.

I made the scabbard for my Albion Liechtenauer- sword. It's made of the same old veggie-tanned 2,4mm cowhide. It also holds some exotic leather: python. No, I did not get it from black market. There's a little story behind it. I guess it was 2008 when someone had tried to smuggle alive pythons to Finland. Fortunately, the finnish customs caught the bastards. The pythons were dead and somehow my favorite leather supplier Kemin Nahkatarvike got to buy the dead snakes from the officials. I happened to call them once as I was trying to get something interesting for my mother's christmas present. So I ended buying very expensive python leather for myself and much cheaper Nile perch skins for mum's crafts.  But yea, the scabbard - it's got no wood inside. I just wrapped the moist leather and stretched it around my protected sword. What would Freud say? Never mind. Then I sew up the whole thing and glued the decors, made the embossing and paint it. Finally I attached the suspension straps, to which I got the idea from a true master.

In the middle of the helm, the seam of the front- and backpieces, shall be remade. Maybe I'll sew it with copperwire and reinforce with proper rivets. The funny looking green frankenstein-rivet shall give room.

See the highlighted areas? They are problematic. The highest panel shold be over the one under it. I really gotta figure out a way to keep it from sliding.

The second issue is the lowest parts. I really don't like the idea of bellybutton peeking from my armour. That would be stupid and gross. Maybe I'll fix it with couple of rivets and by attaching the hipguards to the breastplate for good. Now it's a problem to dress up, then it would be a logistic problem.

Someone once said, if there's a woman in the house, the house is never done. If I don't get this finished one day, I guess I'm gonna have to start wearing a skirt. Hmmm... considering this summers heat, a kilt wouldn't be a bad idea actually ;-)

Elven armour in english

My kinda girl!  Luckily she's my wife Helena.

Dear reader,  I will not double-post all the pics which are in the finnish version. Yet this update is full of pics which do not include in the finnish version.

17.7.2010 I won the legendary Finncon Masquerade as a con-virgin. I was dressed to my best – the selfmade brass armour. This update is, however, not so much about the egocentric joy of received complimets and prizes, but how the armour itself was made. (I really feel my armour won, not me :) )

This wasn’t my THE first elven-fashioned garment I’ve done, but it was definitely the most complicated so far. Ever since I read the Lord of the Rings 1996, I have loved the elves in all their glory, beauty, sadness, joyfulness, skill, their connection to nature, well - everything. I will not go that deep, that I’d analyze why I like them, or why do I connect some art-styles (Art Nouveau, Celtic designs etc.) so intensively on them. When I saw PJ’s film trilogy, I was amazed by the designs they had made. And even though I’m a purist and didn’t like that the elves came to Helms Deep, the scene always scares me. Why? Because I always get so inspired by it, it’s like wanting to cry for joy, laugh, sing, and dance and put up a hell of a swordfight. :D

The elves ~ She is my personal lady Galadriel, my sister Maya Moonstone.

So, ever since I laid my hands on the Appendices, the documents of how they did it and all, I have been dreaming. I was still in college back then (2006) and all my important school notes were filled with sketches of helms, designs of armour, plans of assembly on cuirass etc. The college was full of “freaks”, but I guess I was a very rare kind of freak around there.

There were two different kinds of armours in Lord of the Rings movie. The 2nd age armour in prologue and the newer 3rd age armour, as seen in Helms Deep. Even though the 3rd age armour was fancy in all its curvy forms, and leaf-likeness, it looked too fragile in my eyes to be a credible piece of protection.  And that undoubtedly is the primary function of armour. Average cosplayer or whatever may think I’m crazy, but I don’t want to craft something that doesn’t work. I mean, if I make an elven bow, I want it to be a real bow, not lookalike. It’s the same as my mate Alberto Orso and his cooking philosophy: "It just does not make sense to cook with poor results"

The armour is made of 0,8mm brass plate, 2,4mm veg. tanned leather, silk and some recycled metal parts. If you wonder about the silk, it’s the decorative belt. In FinnCon I also wore a green woolen cloak (the Tengwar-writing wasn’t quite ready yet), leather bracers, boots I made 2009 for my wedding, leather helmet (not ready either), Bow (from Kassai I guess) quiver & arrows and a scabbard where I held my sword (from Albion).

Photo by Cheryl Morgan.

After dreaming and designing it for a looong time, I decided to make it come true. Since my only given education on blacksmithing is from elementary school, it wasn’t reasonable to start from the cuirass itself. So, I drew and cut this slightly Corinthian looking facemask-kinda helm with open top, and gave it a bit bashing with hammer, bent the sharp corners, carved some vines and gave it a antique finish with this smelly stuff called Potassium polysulfide. Oh yeah, there were originally also these funny winged pauldrons (=shoulder guards), but I discarded them after a while.

The work on the cuirass was interesting. First I drew the schematics on paper, and then made the whole thing out of cardboard. After seeing how it fits and all, I cut the same forms from the brass with some extra for rolling the edges. I labeled all plates so they’d stay in order.

Tools of the trade we’re very simple.  I worked at my father’s chaotic garage, using only vise (with tiny anvil integrated), two hammers, cutters and a big flat screwdriver. I have to say, my parents are obviously the patient sort, as every time I went to their place, I just ate like horse, hammered like a madman, disturbing the whole neighborhood and bathed in their sauna.

Here’s a little sidetrack. That summer (2008) our family went to Italy for a holiday. As I found an armory in Siena, Casa della Pelle, I was  inspired from the owner’s craftsmanship. Paolo was his name, but he didn’t speak any English. There I was trying to speak what little Italian I could (and all I can comes from 14th century fencing manuals, cooking-terms and Milo Manara-comics), sided with Finnish and universal body language. Well, it went reasonably well, as I managed to tell him that I’m trying to be an armourer myself too. I bought a gladius from him and he gave me a guided tour around he’s workshop. But what’s best for my elven plate at home, he gave me fistfuls of different kind of pretty, shiny rivets. These pretties ended up in my armour. How nice is that!

After that summer, the cuirass was finished. As I had learned heaps about coldforging, I quickly made the hip guards and new pauldrons as well. When I sent the pic, where I pose with all this and the purplish-gray cloak on, to Paolo in Sienna, he responded. Well, after half a year, but that’s not bad for italian :D He said he was re-designing he’s armours and asked if he could have the schematics for my plate. Well, as my parents went for the grape harvest to Tuscany, I sent the cardboard plates to Paolo and he returned the favor with a box full of leather accessories.

As I mentioned on the writing about the leather helmet, the old brass-mask was now looking too flimsy. So I just had to make a real helmet.

Phew! Thank you for reading this far, the rest is all about the unforgettable, lovely Saturday night at Finncon.

Cheryl Morgan and a very sweaty Soldier of Lorien. Photo by Pasi Välkkynen

As I said, I have never been in a masquerade contest like this, and it was simply an honor to participate it. I usually try not to brag or boast about anything, but I even said to lovely Ellen Kushner on Friday, that I’m going to win.

There were two über-sweet compliments I received. One was from a middle-aged lady as she said: “I have been a tolkienist for ages and I was first slightly dissapointed that Middle-Earth was not quite represented here – until you walked to the stage and blew our minds”.
The other was from a fellow-contestant Chiana, who by the way looked even better that the original. She said: ”did you make that yourself?” I nodded. ”I just wanted to say I love you!” Awww…

The Masquerade, Photo by Pasi Välkkynen

In my heart I felt very happy amongst friends old and new. I know this sounds like some hippie-shit or acid-talking, but I felt Finncon became like a one living organism, to which we all momentarily lent our personalities for common fun. So, every Con-man and –girl, I just wanted to say I love you!

Photo by Pasi Välkkynen, I did the shopping

Haltiahaarniska - Elven armour

17.7.2010 Voitin tämä asu ylläni FinnCon 2010:n naamiaiskilpailun. En kuitenkaan kerro heti kaikkea lopputuloksesta, vaan työstä sitä ennen.

On kokonaan toinen asia, että mikä minua haltioissa ja niihin alitajuisesti liittämissäni esteettisissä suuntauksissa (kuten Art Nouveau tai kelttiornamentiikka) viehättää - niin syvälle en mene tässä kirjoituksessa. Mennään kuitenkin vuoteen 2006, jolloin aloin haaveilla tämän kyseisen haarniskan rakentamisesta. Olin tuolloin vielä koulussa, joten luentomonisteiden reunat ja taustalehdet alkoivat täyttyä pikkuhiljaa. Ensin yleisiä luonnoksia, sitten havainnekuvia, yksityiskohtia ja kokoonpanosuunnitelmia. Kaverit pyöritteli päätään - hörhöjä ja hurahtaneita siinä koulussa kyllä riitti, mutta ei tämä kyseinen alalaji oli melkoinen harvinaisuus. 

 Olin tuijottanut moneen kertaan Tarun Sormusten Herrasta-leffojen DVD-extrat ja olin haltioitunut etenkin näistä käsityöläisyys ja suunnittelu-osioista. Ei minua ne näyttelijät kiehtoneet, mutta ne Weta Workshopin tekeleet senkin edestä. Sitä paitsi Orlando Bloom aiheutti minulle traumat Legolaksena. Pidin hyvin paljon molemmista elokuvassa esiintyneistä haltioiden haarniskoista (vanha ja uusi), mutta tuo uusi, eli Kolmannen Ajan haarniska kaikessa tyylikkyydessään ja linjakkuudessaan ei silti vakuuta haarniskana. Olen pikkuhiljaa, kun tieto ja ymmärrys on karttunut, alkanut arvostaa toimivuutta ja myös historiallisuutta enemmän. Haarniska on vaan kertakaikkiaan menettänyt merkityksensä, jos sen primäärifunktio on sama kuin koruilla. Vaikka tässä ei tietääkseni minnekkään uuteen nuijasotaan olla menossa, niin jos näkee sen vaivan että tekee haarniskan, niin miksei sitä tekisi kunnolla? Vähän sama kuin Alberto Orson ruokafilosofian kanssa: "pahan ruuan laittamisessa ei ole mitään järkeä". Mitä tekisi autolla, joka näyttää hyvältä, mutta jonka ovet eivät aukea tai rattia ei voi kääntää? Ja toisaalta, laittaisiko kukaan itseään kunnioittava amerikanrautaharrastaja halpaa kiinalaista kopio-osaa näkyvälle paikalle? Juuri siksi en käyttänyt muovia, lasikuitua tai muita höpöhöpömateriaaleja, kun aloitin tämän projektin.

Haarniska on valmistettu 0,8mm messingistä, 2,4mm kasviparkitusta nahasta, silkistä ja kierrätysmateriaaleista. Jos ihmettelet silkkiä, niin haarniskaan kuuluu koristevyö, joka on ruskeaa silkkiä. FinnConissa esiinnyin ylläni vihreä villaviitta, pellavahousut (sisley), peltipaita (SA) ja ruskeat nahkasaappaat (tein ne hääpukuuni 2009). Aloitin sen konkreettisen tekemisen 2008 keväällä. Edeltävänä syksynä olin harjoitellut tekemällä yllä olevan "kypärän", sekä seuraavassa kuvassa näkyvät olkasuojat, jotka menivät nopeasti vaihtoon. Ne olivat kuitenkin erinomaista harjoittelua mm. noston, rullauksen ja kaavoituksen suhteen. Työ alkoi sillä, että tein ensin kaavat paperille, joita sovitettuani tein pahviversion koko haarniskasta. Kun siinä havaitut muutostarpeet oli huomioitu kaavoituksessa, niin alkoi pellin leikkaus. Otin muistaakseni noin parin sentin saumavarat reunojen rullausta varten. Kun kyseessä on näinkin monimutkainen hökötys, joka koostuu kymmenestä verrattain samannäköisestä metallisuikaleesta, niin niiden nimeäminen asennuspuolen ja järjestyksen mukaan on erittäin tärkeää. Kirjoitin jokaisen palan taakse esim A1 tai B3, sen mukaan, mikä pala oli kyseessä.


Kaikki tämä työ tapahtui rakkaiden ja kärsivällisten vanhempieni luona, kaoottisessa autotallissa. Ainoat työkalut joita käytin, oli peltisakset, ruuvipenkki pienellä "alasimella", kuula- ja harjapäävasara, iso talttapäämeisseli, sekä noin vaaksanpaksuisen viemäriputken pätkän sisään tunkemani puupölli, josta tuli pakotusalustani kuperille pinnoille. En siis asunut tuolloin vanhempieni luona, vaan kävin aina vain sotkemassa heidän taloaan ja häiritsemässä naapurustoa myöhään jatkuvalla pellinhakkaamisella.



Tuona kesänä 2008 tulin käyneeksi perheen kanssa Italiassa. Käydessämme Sienassa ostin Casa della Pelle:n ("Nahan talo") yrittäjältä Paololta roomalaisen miekan, gladiuksen. Siinä sitten sönkkäsin muutamalla opettelemallani italian sanalla, englannilla jota hän ei ymmärtänyt, suomella ja elekielellä että minä olen kiinnostunut haarniskoista ja olen nyt tekemässä elämäni ensimmäistä metallista sellaista.
Italiaano innostui ja antoi minulle pussikaupalla nahkatarvikkeita kaupanpäälle. Koristeniittejä lähinnä. Sitten, kun itse kyrassi oli tehty, niin väänsin syksyä vasten lonkkapanssarit ja uudet käsivarsisuojat. Siihen kun heitti vielä 10 vuotta vanhan viitan larppaaja-ajoiltani, niin näky oli tämä:

Nuo asussa näkyvät käsivarsisuojat on muuten tarkoitettu varta vasten jousiammuntaan ja kirjoitin niihin nimeni Angerthas-riimuilla. Sattuipa vielä käymään niin, että kun lähetin tämän kuvan kiitoksena niiteistä Paololle Sienaan, niin hän, italialaiseen tapaan, puoli vuotta myöhemmin kehujen myötä pyysi josko voisi saada sen kaavat. Kaavat ja pahviversio toimitettiin Italiaan seuraavana syksynä, kun vanhempani menivät Toscanaan viininkorjuuseen. Ja kun he tulivat takaisin, mukanaan oli kiitoksena suuri laatikollinen kaikkea mahdollista ja mahdotonta, hyödyllistä ja hyödytöntä nahkatarvikkeistoa. Mahtavaa!


Kuten mainitsinkin nahkakypärä-tekstissäni, niin tuo peltilirpukka alkoi ottaa päähän. Sen laatu ei enää vastannut muun haarniskan laatua, joten päätin tehdä uuden. Mutta se on eri tarina.


Tässä pitkän kaavan mukaan selitettynä tausta puvulle, jonka tähänastisen elinkaaren loppuhuipentumana voitin FinnCon 2010:n naamiaiset. Pistän lisää kuvia tänne niin pian, kuin vaan niitä käsiini saan. Otan kaikki kuvat mielelläni vastaan!

Osallituminen, vaiva ja hikoilu oli kaikki sen arvoista, kun eräs Jyväskyläläinen kokeneempi Tolkienisti tuli silmät loistaen kehumaan. Hän sanoi kutakuinkin näin: "Harmitti ensin, kun Tolkienismi oli niin vaisusti edustettuna tämän vuoden Conissa, mutta sinä olet pelastanut päiväni." Kuinka tuollaisesta voisi olla liikuttumatta? Minulta on monet epäilevät tuomaat kysyneet: miksi teet tuollaista haarniskaa?
Silloin en vielä osannut vastata, mutta juuri tällaisten tilanteiden takia. Olen itse ollut valtavan innoittunut aina Tarusta Sormusten Herrasta ja jos voin jakaa ja kenties tartuttaa sen saman mahtavan fiiliksen muihin edes hetkeksi, niin olen iloinen.

~ English version coming soon ~