Shoes for dummies: Esipuhe

Tervehdys!

Kuten ehkä moni ystävistäni ja vakiolukijoistani tietääkin, olen tällä hetkellä Kankaanpäässä oppimassa viimein nahka-alan, tarkemmin kenkäalan ammattilaiseksi. Minusta tulee siis suutari, jalkineenvalmistaja. Tulen tekemään siis tulevaisuudessa erilaisia kenkiä - millä painotuksella, sen aika näyttää.

Koulu on erinomainen, kuten olen voinut havaita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Opettajat ovat innostuneita siirtämään osaamisensa eteenpäin, joka on paljon enemmän kuin joissain opinahjoissa, joihin olen tutustunut. Ja vaikka olen maallikkoa harrastuneempi nahka-asioissa, niin täällä olen kyllä avannut oven aivan mielettömän paljon laajemman ja yksityiskohtaisemman tiedon äärelle. Olen myös hyvin innoissani kengistä, kun olen niitä päivät pitkät täällä miettinyt. Kengistä,  jaloista ja niiden välisestä suhteesta; Muotoilusta, tuntumasta, viestinnästä, hyvinvoinnista ja tietysti itse valmistuksesta...

Tässä vaiheessa olisi kai syytä kertoa, että mikä tämän kupletin juoni on. Sitä mukaa kun tajuntani jalkojen ja kenkien suhteen laajenee, voisin tehdä yleisölle palveluksen ja kirjoittaa hyödyllisimpiä ja mielenkiintoisimpia havaintojani auki. Tästä ei varmastikaan ole mitään iloa jo alalla oleville tai niille jotka odottavat minulta tuote-esittelyjä tai mielipiteitä jostain merkistä noin yleensä. Ei ole olemassa mitään teollista merkkiä, jota voisin estoitta suositella näkemättä itse kenkää ja jalkaa, mikä sillä lärpykällä on tarkoitus kapaloida. Voin kuitenkin luvata, että osoitan muutamia alaan (valmistukseen, markkinointiin, myyntiin, hinnoitteluun jne) liittyviä epäkohtia, terveydellisiä näkökulmia (kun kengät rakennettaan ihan häröjen lestien päälle, tai kun valitaan kengiksi jalat pilaavaa kuraa jne), laajennan lukijoiden materiaalitietoutta (nahkalaaduista, tekstiileistä ja keinomateriaaleista, ympäristövaikutuksista, hinnoista ja etiikasta) jne. Yritän antaa myös jonkinlaisen ohjeen laadukkaiden jalkineiden tunnistamiseen ja ostamiseen. Tulen myös puhumaan melko kärkkääseen sävyyn vähän kaikkia kohtaan - eritoten itseäni, joten jokainen voi mahdollisesti harmistuessaan mennä itseensä ja kysyä itseltään että miksi tämä aiheuttaa minussa näin voimakkaan tunnereaktion ja mitähän se Simo oikein koittaa oikeasti ajaa tällä takaa... Anyway, haters gonna hate ja niin edelleen..

Tiedän, että tämä kenkäasia kiinnostaa erityisesti naisia, mutta minua kiinnostaisi sen lisäksi kuulla erityisesti miesten näkökulmia ja mielipiteitä. Toivon, että esitätte myös toivomuksia erilaisista aiheista - olen kiinnostunut tietämään, mikä kiinnostaa. Siispä, hyvät naiset ja herrat, let's dance.



Kuvat:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2d/Shoemaker_Book_of_Trades.png
http://cdn.faniq.com/images/blog/Michael-Schumacher-F1(1).jpg
http://www.jakappleton.com/img/res/shoelast.gif

Return of the Ring -special

Special post concerning the Return of the Ring-event in Loughborough, UK.

I confirm that White Hand Crafts (=me) will be at your service an the dealers' room in RotR. As it would be very hard to bring heavy equipment, like full gothic armor to locations from Finland, I will be offering mostly precious hand made jewellery and leathercrafts.

You will be able to pick your favorites from amulets, pendants, wristbands, keychains and phone covers, made from organic materials like reindeer or elk antler / bone and vegetable tanned leathers, including variety of fish leather.

I will update the RotR-sale page as I confirm the items that I'll make and bring along, so be sure to check it before the event. There will not be an endless inventory of goods, so the fast and determined ones will

IMPORTANT!


If you desire to have a custom made antler necklace with your name (or the one's you love perhaps), written in Moria-runes, on it, act fast! Items will have to be paid on order and they will be made in Finland.

'Simo' written in cirth rune alphabets.

The basic model, as shown above, is yours for 25 €. It is handmade from finnish reindeer antler and the band is allergy-friendly, vegetable tanned reindeer leather. You won't get these on site, unless you pre-order! They're 100% organic, 100% finnish, 100% handmade and 100% awesome! Get your's now and click below.

Your name (max 8 chars)

If any problems occur and the products and me fail to reach UK, all orders will be shipped to customers for free, no questions asked. I'm a good guy finn and I keep my promises.

Videomateriaalia, var så gud!

Sama video löytyy myös Valkoisen Käden Facebook-sivulta.

Hevosen Haarniska osa 1: valmistus

No niin, yksi haastavimmista pitkistä projekteistani lähestyy päätöstään.

Euroopan haarniskatyyli: suuria levyjä

Vuonna 2008 aloin keskustella hyvän ystäväni Riikan kanssa siitä, kuinka olen harrastellut erinäisten haarniskojen väkertelyä. Olin vasta tullut uuteen työpaikkaan, jossa tapasin hänet. Oikeastaan vasta tutustuttuamme Riikka eräänä kauniina päivänä läväytti minulle ehdotuksen, että tekisinkö hänellekin haarniskan. Olin tuossa vaiheessa tehnyt vasta haltiahaarniskani, joka nykymittapuullani tuntuu karkean alkeelliselta hökötykseltä, vaikkakin rakkaalta sellaiselta. Tyrmistyin: "tajuatko millainen homma siinä on", kysyin. Riikka ei ollut moksiskaan, tuumasi vaan että paljon varmaan - mutta oikeastaan se ei tulisi hänelle, vaan hänen hevoselleen. Siinä vaiheessa veti hiljaiseksi. Siis että hevoselle. Osaan hät'hätää tehdä ihmiselle jonkinlaisen peltihökötyksen, nahasta myös - mutta hevonen on jo eläimenä minulle niin vieras, että miten hitossa minä sellaisen tekisin. Jouduin kyselemään yhteisiltä työkavereiltani Riikan mentyä kahville, että kun en häntä vielä silloin tuntenut, että onko hän ihan vakavasti otettava ihminen. Ja vastaus oli, että hän jos kuka on vakavasti otettava ihminen, etenkin hevosiin liittyvissä kysymyksissä.

Pikkuhiljaa uskalsin myöntyä, että voidaanhan me katsoa että mitä tällainen projekti edellyttäisi. Sovimme, että koska työmäärä olisi joka tapauksessa valtava, eikä lopputuloksesta ole välttämättä mitään takeita, niin hän maksaa lähinnä materiaaleista rahalla ja työstä työllä - eli opettaa minua ratsastamaan. Näin homma pysyisi jotakuinkin balanssissa.

Alkoi hillitön suunnittelu-urakka. Tein milloin missäkin luonnoksia erilaisista hevospanssareista, joita löydän edelleen jostain papereista, joihin ne eivät varsinaisesti kuuluisi. Luonnokset vaihtelivat todella fantasia-henkisistä panssareista aina jämptiin milanolaiseen tyyliin. Tiedustelinpa internetissä flaamilaistakin muotia Karva-Opelin suojaksi, mutta laihoin tuloksin. Warusseppäin killan vanhalla foorumilla jengi on varmaan naureskellut että joopa joo - poika on nyt vähän eksyksissä tai muuten vaan pihalla, kun sielläkin aiheesta kyselin. Liekö epäilivät trolliksi. Kyselin flaamilaista, koska kyseessä on Friisiläinen hevonen, joten olisi hyvä pukea polle oman kulttuurin suojiin. Opin kuitenkin, että hevoshaarniskat olivat euroopassa aika samankaltaisia, mutta muuttuivat ajan myötä aina vaan suuremmista levyistä tehdyiksi, kattavammiksi ja painavammiksi (kunnes niistä luovuttiin). Suurempia haarniskojen erot olivat 'lännen' ja 'idän' välillä, kuin euroopan sisällä. Siinä missä länsi-euroopassa suosittiin isoja levyjä, bysanttilaisen ja lähi-idän kulttuurien vaikutuspiirissä tunnuttiin suosivan enemmän rengas-, suomu- ja lamellaarihaarniskoja.

Ottomaanien pieniä levyjä

Itä-venäläisiä lamellaarihaarniskoja

Pidättelin pitkään työhön ryhmistä ja hyvä niin. Satuin nimittäin tuurilla löytämään Puolustusvoimain varikon myyjäisistä kasan todella vaikesti saatavaa nahkaa, ja vieläpä halvalla. Espanjalaista noin 4-5mm paksua härän selkää, joka on ihan järkyttävän vahvaa tavaraa. Sitä pitää leikellä peltisaksilla, kuviosahalla tai jollain yhtä järeällä kapineella, ellei halua hinkuttaa mattopuukolla ikuisuutta. Se on osoittautunut mitä loistavimmaksi materiaaliksi useiden projektien myötä. Se on tämän haarniskan pääraaka-aina ja takaa sen, ettei Sälli saa niin helposti siipeensä. Omissa testeissäni noin 46 paunaisella jousella ammuttu leikkurinuoli teki tähän materiaaliin noin 1,5 cm lävistyksen suorassa kulmassa ammuttaessa, joten suojan arvo suhteessa painoon on erinomaisen hyvä.

Tätä tyyliä mukailin aika paljon.  Saksalainen, 1480-1500-luku.

Valitsin haarniskan muodoksi eurooppalaisen 1400-1500-luvun mallin, josta lähdin soveltamaan. Siinä on jossain määrin ylläoleva saksalaistyylinen pääosa, maximilian-tyylinen karja-auramainen rintapanssari ja yksinkertainen niveltyvä niskapanssari. Kaikki osat ovat nahkaa, mutta liitoskohtia ja tiettyjä osia on vahvistettu sekä teräksellä, että messingillä. Väriteema on musta & kulta. Heh heh, nyt onkin sitten näiden upeiden museokappaleiden jälkeen hyvä läväyttää omat autotallikyhäelmät, jotka ehkä vähän saattavat kalveta näiden hertuoille ja keisareille tehtyjen aikansa Rolls Roycejen rinnalla. Mutta joo, 'nuff said.

Eräs luonnos, josta lähettiin hiomaan lopullista muotoa

Vielä jokseenkin fantasia-vaikutteinen pahvimalli...

...josta muovautui kuitenkin yhtenäisempi kappale...

...jota oli hyvä kuivattaa muotoon roska-astiaa vasten :D

Sil van der Strove Hoeve ei ollut moksiskaan, mutta minua naurattaa

Niskapanssaria ei luonnollisestikaan tehdä yhdestä palasta

sen täytyy elää hevosen liikkeiden mukaan

Koristeniittien kiinnitystä liian täydessä autotallissa

Suoja kytketään kypärään ja satulaan

Ilman kypärän niskaremmiä se valui ja veti niskasuojan rumasti pystyyn.

Rynnäspanssaria tulee

Viimeistä niittausta vailla

Heraldinen lilja-koriste

Sopii hyvin!

Kupumainen muoto antaa tilaa hevosen jaloille

Haarniska on nyt muutamia viimeisiä viilauksia vaille valmis. Rynnäspanssarissa on viisipistekiinnitys, joten se kelluu nätisti Sällin kupeilla. Toivottavasti. Ainakin se saadaan tekemään pian niin, kunhan sitä sovitetaan vielä kerran ennen luovutusta ja sitten saatte nähdä koko helahoidon sen varsinaisen oriin päällä. Ja saattaapa olla, että lähiaikoina näette panssaroidun ratsastajankin.

"A horse! a horse! My kingdom for a horse!"

-Richard III, Shakespeare

Kuvat:
http://www.georgehernandez.com/h/xMartialArts/Media/Armor/Anatomy_EquestrianToo.jpg
http://farm5.staticflickr.com/4078/4817190966_cb30132fe1_o.jpg
http://kachi-snimka.info/images/bfi1291590435q.jpg
http://www.amnh.org/exhibitions/horse/images/md/06bv_war_armor_560.jpg
Muut kuvat ovat omiani, joita saa käyttää ainoastaan minun luvalla.

Nahkurin orsilla osa 3, Valkoisen Käden vaimo

Taas on nahan parkitushommiin ruvettu. Jatkan kertomusta, jotta kaikkien ei tarvitse opetella tätäkään taitoa ihan kantapään kautta, vaan voi hyödyntää muiden kokemuksia päästäkseen alkuun. Viime kerrasta on kulunut sen verran aikaa, että taas jaksaa tehdä uusia kokeiluja. Tällä kertaa on uutta oppia kalannahan parkitukseen haettu kansalaisopiston kurssilta, jossa opettajana toimi Saija Lehtonen. Monet kurssilla käydyt asiat olivat jo tuttuja, mutta muutama uusi tekniikka osottautui kalannahan parkitusta helpottavaksi ja kurssi innosti aloittaaman jo isommillakin määrillä nahkaa (3 ämpäriä nahkoja).

Pajulla parkittu nahka on tummempaa ja punertavampaa kuin mimosalla parkittu

Tällä kertaa halusin käyttää parkitukseen vain suomalaista paju- ja sekaparkkia, kun viime kerralla tein kokeiluja teollisella Mimosaparkilla. Rasvaukseen käytän rypsiöljyä, joka ei kuormita ympäristöä tai ole vaaraksi iholle, toisin kuin Ensul-rasva.

Pajuparkin keittoa

Rasvan ja lihan kaavinta

Huuhtelua

Parkitusmenetelmänä käytin ns. jääkaappiparkkia, jossa nahat saavat lillua parkkiliemessä 3-6 viikkoon. Osa nahoista on ämpäreissä lasitetulla parvekkeella. Ongelmana tässä on liemien jäätyminen joka hidastaa parkkiintumista.
Alussa siis pakasteessa olleet nahat (made, kuha, kirjolohi, taimen, hauki) sulatetaan kevyesti ja aloitetaan kalvojen ja rasvojen kaavinta esim. puukolla. Kun nahat ovat puhtaat, liotetaan niitä kylmässä (veden lämpötila ei saa missään vaiheessa kohota yli 20 asteiseksi, ettei pilaantuminen käynnisty) astianpesuainevedessä ja sitten huuhdellaan vielä vedessä.
Aluksi tein hyvin laimean vedellä laimennetun parkkiliemen, jota vaihdetaan joka päivä ensimmäisen viikon ajan. Sitten nahat saavat olla jo vahvemmassa liemessä ja viimeisellä viikolla pelkässä parkkilimessä. Parkkiintumisasteen oppii pikkuhiljaa tunnistamaan ja kannattaa tehdä leikkuutesti, jotta näkee onko nahka läpiparkkiintunut.

Parkkiliemi

Läpiparkkiintunut nahka puristellaan ylimääräisestä vedestä ja rasvataan ruokaöljyllä. Tämän jälkeen alkaa pehmitysvaihe jossa nahka kuivuu samalla. Tähän voi käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten seinäkahvaa, hankarautaa, raakinpuuta tai turkkurinpenkkiä. Itse käytin apuna pöydänreunaa ja puupulikkaa. Tyyli on vapaa. Tätä pyöritelyä ja venyttelyä jatketaan kunnes nahka on sopivan pehmeä ja kuiva.  Huomattavasti mukavampaa ja kevyempää hommaa kuin hirven nahan pehmitys viime kerralla. Jätin lopuksi nahat painon alle suoristumaan. Tämän erän lopputulokseen, erityisesti taimenen ja mateen nahkoihin, olen tyytyväinen.

Tästä projektista poimittua:

Alunaparkittu kuha jäi koppuraiseksi

• Kalannahat ovat sopivan pieni työ aloittaa parkitusharrastus, samat perusasiat pätevät muihinkin nahkoihin.
• Hauki osoittautui hauraammaksi nahaksi eikä niin näyttäväksi.
• Suomut irtoavat aika hyvin ilman työlästä kalkki- tai tuhkakäsittelyä, ihan vain parkkivedessä pitkään ollessa.
• Alunaparkki ei ollut ihan niin helppoa kun Harrastajanahkurin käsikirja lupasi, en suosittele.
• Myös muut puunkuoret soveltuvat parkitsemiseen, kuten kuusi, leppä, koivu, mutta pajuparkki tuntuu tehokkaimmalta ja antaa kauniin punertavan sävyn.
• Seuraavaksi kokeilussa on nopeampi kananmuna/rasvaparkki
• Suositeltava opus Sisnaa Poronnahkaa
• Näitä  kirjoja en ole vielä saanut käsiini Kalannahka, Eskelinen & Fiskskinn, Rahme

Lopuksi vähän lisää kuvia, valmiista ja puolivalmiista tuotteista:

Hiussolkia Lorienin hengessä

Puolivalmiita rannekkeita

Kännykkäkotelo iPhonelle

Perseet olalla?

Tämä on haarniskasepän näkemys viihdeteollisuuden meille "eeppisinä" tarjoilemista haarniskoista, tai niiden osista.

Olkavarsisuojukset ovat haastava kappale tasapainottaa suojauksen ja liikkuvuuden suhde. Hyvän haarniskan tunnusomainen ideaalitila on, että se haittaa käyttäjänsä toimintaa mahdollisimman vähän, antaen samalla mahdollisimman hyvän suojan. Jos valitsee väärän kokoiset tai malliset suojat, todennäköisesti päätyy typistämään omat liikeratansa ja jopa näköhavainnoinnin. Molemmat ovat taisteluteknisesti äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia.

Listaan tässä nyt pari säälittävää viihdeteollisuuden yritystä tehdä "badass epic spaulderit".

Yliampuvan suuret

Okei, tiedän että tämä on fantasiaa, mutta oikeasti...

Tuo kaveri tuskin pystyy päätään juuri kääntämään ja vaikka pystyisikin, ei hän näkisi sivulleen mitään. Ja jos yleensäottaen levyhaarniskan valmistuksen kultainen sääntö on, että aukkoja ei jätetä, niin tuosta ei puutu kuin "stab here"-kyltti olkapäästä.
Minkähänlaisia luonnoksia syntyisi, jos suunnittelijat useammin tekisivät näitä luomuksiaan siitä näkökulmasta, että ne täytyy olla perustellusti valmistettavissa ja hänen oma henkilökohtainen turvallisuutensa taistelukentällä olisi tuosta puvusta kiinni. Ehkä olen matalamielinen, mutta minusta on tehtävä edes jonkinlainen pesäero fetissin ja haarniskan välille.

Nämä haarniskat ovat niitä miesten versioita näistä naisten "haarniskoista".

No entä sitten tämä:

Vaivalla tehty hieno puku, mutta minkäs teet jos alkuperäinen Games Workshopin idea on ala-arvoinen. Katsokaa nyt tuota olkapäätä!! Ei hyvä. Ainoa asia, millä tuota voi selittää, on että se estää käsien nostamisen antautumisen merkiksi. Mutta kun nämäkin avaruusmariinit heiluttelevat genressään kaikenmaailman moottorimiekkoja ynnä muita, niin luulisi että toisinaan olisi tarve nostaa kyynärpää irti kyljestä.

Yksi syy, miksi Peter Jackson onnistui niinkin hyvin Lord of the Rings kirjojen filmatisoinnissa, on että hän pyrki suhtautumaan niihin ainakin omien sanojensa mukaan, kuin ne olisivat olleet historiallisia tapahtumia. Tämä nyt ei selvästikään ihan toteutunut kautta linjan, mutta monilta osin hänen aiemmat yliammunnat vältettiin muunmuassa pukusuunnittelun osalta. Sauron nyt oli ihan idioottimaisen näköinen, mutta esim. Gondorin haarniskat näytti oikeasti toimivilta.

Piikkejä, piikkejä, piikkejä

Kun piikki-intoilijat alkavat tuunata haarniskoja, he kuvittelevat näyttävänsä tältä

Mutta kun he eivät tajua pitää "housuja jalassaan", he päätyvät näyttämään tältä:

Piiki, piikkimäiset ja sahalaitaiset muodot ovat paikoitellen hienojakin, mutta niiden täytyy ehdottomasti näyttää siltä, että niillä on käytännöllinen funktio. Spikes for fun is not cool. Ymmärrän kyllä piikki-intoilijoiden fetissiä, koska kyllähän ne luonnossakin viestivät vaarallisuudesta. Mutta jos näyttää siililtä, joka lävistää itsensä piikeillään, ei ole vaarallisen näköinen. Mutta ottakaapa mallia Ankylosauruksista:

ja tässä vielä katsaus oikeasta piikkihaarniskasta, jota käyttivät keskiajan italialaiset vanginvartijat ja karhunmetsästäjät:

@ Siennan kidutusmuseo

Summa summarum: piikit voivat olla käytännöllisiä, jos aikoo painia haarniskoimattoman vastustajan kanssa, muuten lähinnä tiellä. Esteettisesti ne voivat olla uhkaavan näköisiä, jos ne on suunniteltu "evolutiivisesti", mutta useinmiten ne ovat vain noloja tapauksia, suunnittelijan vailla realismia olevaa aivopiereskelyä.

Ja lopuksi, esittelen parilla kuvalla oman haarniskani kehitysvaiheen. Se ei todellakaan ole valmis, eikä siitä tule maailman hienointa, mutta siitä tulee hieno ja toimiva haarniska.

Selkäpanssarin korsettimainen alaosa valmisteilla

Kuten näkyy, rintapanssarin ja selkäpanssarin keskinäistä sovitusta täytyy hieman jalostaa, jottei tuonne väliin jää noin ammottavaa aukkoa. Saatan myös tehdä niinkin radikaalin toimenpiteen, että vaihdan kaikki nuo selkäpanssarin sisarniitit kiinteisiin niitteihin. Lisäksi ehkä leikkaan sitä lyhemmäksi ja teen siihen rintapanssarin tavoin lomittaisen laskeutuvan säleikön, joka toistaa tuota yläselän muotoa.

Tällaista tällä kertaa. Kysykää vapaasti, vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin.

kuvat:
http://blog.comicszoom.com/wp-content/uploads/2010/07/RedSonja.jpg
http://cosplay.ph/resume/costume/4457.jpg
http://www.alleycatscratch.com/lotr/Human/Gondor/Armor/GordorianFront_fg.jpg
http://wingedmammal.com/action_photos_2003/CRW_10180L.jpg
http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR63n4Tz7bWloKkKc2i0Oqdx146zhk4qU745AFhQoTmx6bsdVte949YFrGgCw
http://0.tqn.com/d/dinosaurs/1/6/D/3/-/-/nodosaurus.jpg
http://roeljovellanos.com/cblog/uploads/characters/BruteDragonArmor.serendipityThumb.jpg

Bevor

Lyhyestä virsi kaunis.



Voi olla, että näitä videomuotoisia juttuja alkaa tulla enempikin tänne blogiin...