Skjöldehamnin tunika

Kirjoitettu 2011:

Pitkästä aikaa taas kirjoituskoneen äärellä. Talvi on tulossa ja tätä silmällä pitäen aloimme weljesten kanssa valmistamaan kesällä saamamme päähän-/auringonpistosta konkretiaksi: Skjöldehamnin (Norjassa) hautalöytöön perustuva  tunika. Se on radiohiiliajoitettu  995-1029 jKr peräisin olevaksi, mutta vastaavia paitoja on pidetty yleisesti vielä satoja vuosia. Tällä kaavalla on tehty sekä lämpimän, että kylmän ajan vaatteita, ja me valitsimme raaka-aineeksi Puolustusvoimain käytöstään pois jättämän harmaan sarkakankaan, joka on muuten aivan erinomaista kangasta. Sarka on siis villakangasta, joka on huovutettu sellaiseksi tiiviiksi, mutta on karkeampaa, kuin astetta hienompi "verka". En tiedä, onko niillä lisäksi jotain muuta eroa.

Tein ikään kuin liukuhihnatyönä 4 paitaa ja autoin lopuissa kolmessa. Kaavana toimi seuraava kuva, jonka lisäksi otin tietysti mitat paitojen tulevista omistajista.

http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/skjolha.html

Teimme pari omaa ratkaisua näissä paidoissa, jotka helpottivat valmistusta. Huomaatte, että paidan kaavaan on merkitty erilliseksi osaksi kainalopussit. Ensimmäisen erillispussikainaloisen paidan jälkeen totesin, että miksipä en laittaisi sitä extratilaa suoraan hihan kaavaan, joten lisäsin noin 10 cm kanttiinsa olevat kolmiot hihan tyveen.

Eräs weli teki oman paitansa enemmän 300-luvulle ajoitetun Thorsbergin löydön mukaiseksi, koska hänellä oli jo housut samaa sarjaa. Paitojen helmanpituudet siis vaihteli polveen ulottuvasta vesirajaan yltäväksi. Koristelin oman paitani sitten sukuni väreillä.

 Kirjoitettu 2012:

Nyttemmin, kun olen tehnyt kymmenkunta näitä tämän sortin paitoja, voin todeta, että on loistava kaava. Pellavasta tehdyt viimeisimmät versiot olen tehnyt ilman keskikiiloja, sillä minulla ei ainakaan nouse jalka niin korkealle, että tarvitisin niin valtavan helmanlaajuuden. Lisäksi se laskeutuu tuota paksua armeijan sarkaa nätimmin, joten sivukiilat tuntuvat olevan ihan tarpeeksi. Kaula-aukon ompelu pellavasta on jokseenkin haasteellista, mutta eiköhän se ala luontua kun vaan kaavoittaa hyvin ja huolehtii asianmukaiset aukileikkaukset ja silitykset...

Pistänpä loppuun vielä muutaman kuvan.

Kuvallinen kehityskertomus ja mainos kurssista

No niin, pitkästä aikaa tämän blogin kimpussa. 

Kuten sanottua, olen ollut elokuusta 2012 Kankaanpäässä SATAEDUn jalkinelinjalla puuhaamassa kenkiä.

Olen painanut niitä siellä pää punaisena ja kehitys on ollut aika huomattavaa. Tässä kuva kustakin projektista jalkineiden valmistuksen tiimoilta, joistain erikoisemmista tulee ehkä myöhemmin myös oma tarinansa, jossa on vähän vaihekuviakin, jotta näette, mitä kaikkea ne kengät pitävät sisällään...

Mutta nyt: on with the show:

Tohvelit, ensimmäiset valmistamamme jalkineet. Tehtiin saapaslestille ja pienellä massiivikumisella kiilakorolla.

Derby-mallin kävelykengät. Tehty samalla lestillä kuin toffelit. Pinta vesipuhvelia, sisus taisi olla sikaa. Korko on rakennettu nahkalevyistä, eli toisin kuin kaupan kengissä, missä on yleensä muovikorko, jonka päällä on nahkaviilu, joka lähtee melkein puhaltamalla repeilemään...

Toiset derbyni, mitkä valmistettiin rinta rinnan ekan parin kanssa. Naudannnahkaa pingottuna jatsari-lestin päälle.. Mainiot tanssikengät!

Ensimmäinen yritelmäni ja prototyyppini sandaleteista - täysin oma sivuprojekti, jotka eivät siis kuulu mihinkään opetussuunnitelmaan. Hirveä määrä typeriä mokia ja epäjohdonmukaisuuksia, mutta ihmehän se olisi, jos olisin heti mennyt Manolo Blhanikista vasemmalta ohi :D

Sandalettien kakkosversio, tällä kertaa vähän tuhmemman tytön tyylisinä. Lisäsin takaleen, ohensin remmejä, vaihdoin lestiä, korkoa ja oikeastaan ihan kaikkea. Nämä läpäisivät tulikokeensa joulukuussa 2012 kun vaimoni tanssi kuin villikissa nämä jalassa, eikä kumpikaan mennyt rikki. Tämän tuotekehitysprojektin tavoitteena on siis saada aikaiseksi sellainen malli, jota voisin mahdollisimman pienellä konekannalla valmistaa itse, ilman että kustannukset nousevat pilviin. Uskoisin, että varsinainen ehkä joskus pientuotantoon menevä malli on aikaisintaan kymmenes proto. Ne viilattavat asiat pienenee koko ajan... Erittäin mielenkiintoinen projekti, koska en ole aiemmin ollut orientoitunut niinkään naisten kenkiin. Täysin uusi maailma minulle.

Isälleni värkkäämät vähän tuunatut derbyt. Nämä liittyi nimensä mukaiseen tehtävään, jossa piti tuunata derby-kenkää menemättä ihmeempiin kaavamuutoksiin. Eli näissä on lähinnä kärjen kaarta muotoiltu, lisätty koristeharkotus ja sen vaatimat lisät allemenovaroihin. Niin ja tietysti tuo kelttikuvio tuolla kärjessä. Meidän piti valmistaa 2-4 paria erinäköisiä derbyjä, joten tein parhaani

Vaimolleni valmistamat vesipuhveli-mateennahka-derbyt. Nämä ovat sinänsä jo melkoinen ylpeyden aihe, koska niistä tuli oikeasti todella nätit. Koristetikkaukset noudattelee minulle tyypillistä 'haltiamaista' linjaa, värimaailma on klassinen ja arvokas. Ja tuo mateennahka on vaan niin kaunista. Se on näitä meidän itse parkitsemia fisuja, joka on siis niin eko-nahkaa, kuin nahka voi kuunaan olla. Eli siinä prosessissa käytetyt aineet ovat kraanavesi, pajun kuoresta uutettu parkkiliemi ja rypsiöljy.

Ja sitten toisiksi viimeiset tuunatut Derbyt, joiden valmistus olikin sitten jo melkoinen näytelmä. Ne tilasi lähes sokkona ystävättäreni Mirjam Lehtonen, joka on designerina Revelations Oy:llä. Hän antoi minulle siis vapaat kädet tietyin reunaehdoin, jotka liittyi lähinnä käyttötarkoitukseen ja siihen, etteivät ne saa olla liian vaisut ja hillityt.
Siinä on nyt sitten helmiäisviolettia nautaa edesssä, valkoista takana, kultaa varren harkotuksessa, varren suussa terenauhana ja randina vähän erilaista, lehtikullattua nahkaa. Pieni platformi EVAsta (Etyylivinyyliasetaattia) ja solukumista. Koron läpi on tosiaan porattu 41mm reikä, jonka läpäisee 42mm rosteriputki. Nettokorkoa tuli muistaakseni noin 65 mm ja lesti oli suomalaisittain todella kapea E-laajuuden lesti (suomessa yleensä naisten kengät ovat laajuutta G). Kulutuspohjana pienipyramidista kumilevyä. Jos joku joskus haluaa tällaiset kengät, niin voin sanoa, että alle tuhannella eurolla on minulta turha tulla pyytämään. Sen verran raskas projekti käsityömäisesti valmistettuna, ilman valmiskomponentteja. Mutta niinhän se on, että uniikkikappaleet ovat uniikkikappaleita ja niillä on uniikkihinta.

Tämä oli raskaudestaan huolimatta erittäin hauska ja mielenkiintoinen projekti, koska muotokieli oli minulle niin epätyypillistä ja liioitellun lolitamaista söpöyttä yhdistettynä astetta rouheampaan teräksiseen menoon.
Viimeistelen vielä yhdet derby-korkkarit, jonka jälkeen alan puurtaa reunoskenkien parissa...

Lopuksi vielä maininta, että olen yhdessä vaimoni Helena Vuorion (aineopettaja, tekstiili- ja tekninen käsityö) kanssa järjestämässä heinäkuussa 2013 keskiaikaisten jalkineiden valmistuskurssin Kankaanpään opistolla. Kurssi alkaa ma 15.7.2013 klo 12.30 ja päättyy pe 19.7.2013 klo 13.00.Sinne siis! Klikkaa itsesi tästä kurssin sivuille. Ilmoittautuminen alkaa 11.2.2013 klo 17.00.