Nahkakypärä 2/2 Uusi vuosi - vanhat kujeet

Kypärä on saatettu valmiiksi - jo aika kauan ennen tätä päivitystä. Projekti oli erittäin opettavainen, mitä tuli suunnitteluun, kaavoitukseen ja eteenkin nahan muokkaukseen. Kuten sanottua, käytin noin 4 mm naudannahkaa, jota olin ostanut oikein Porvoon mitalla. Sitä saikin kostuttaa ihan huolella, jotta se vääntyi yhtään mihinkään. Se oli sitä paitsi niin jämäkkää tavaraa, että sitä piti leikata peltisaksilla. Reikien tekoon käytin paitsi vasaralla lyötävää nahkapaskaa, myös ihan akkuporakonetta. Poralla sai parempia reikiä, koska ne eivät laajentuneet lyönnin tulosuuntaan kuten nahkapaskalla.

Meh liek!

Luulenpa että jäi mainitsematta eräs merkittävä innoituksen tausta: Lord of the Rings Online, eli tuttavallisemmin LotrO. Sitä tuli pelailtua 2010 alkuvuodesta, kunnes into lopahti. Nyt pelin muututtua maksuttomaksi, olen palannut kunnian verkkokentille. Se on nyt mukava, kun ei ole mitään painetta "pelata koko rahalla". Siinä pelissä tosiaan on paikoitellen melkein järkevän näköisiä haarniskoja, mikä on fantasiapeleille poikkeuksellista. Mutta puritaanin on pakko nöyrtyä - toimiva pelimekaniikka ja realismi kohtaavat Yrjänän sanoja mukaillen, köh, verrattain harvoin.

Tuossa se nyt sitten näkyy hevosenjouhineen kaikkineen. Sain eräältä Varsinais-Suomessa olevalta teurastamolta tuollaisen kokonaisen hevosenhännän postilähetyksenä pyydettyäni. Parempaa häntää en olisi osannut toivoakaan, tuollainen punaisenruskea on aivan täydellinen. Siinä oli vielä varsinaista lihaa ja häntäluuta mukana noin 40 cm pätkä, joten huolellisesti parturoin jouhet irti siitä ja pesin huolella. Tämän jälkeen väänsin koko tupon kaksinkerroin ja vedin sen tekemäni nahkaisen putkilon läpi. Like this:

Kun tuppo oli kiinni kypärässä, niin oli aika parturoida se pehko suurinpiirtein symmetriseksi. Sen kummempia parturikampaajan taitoja omaamatta naksuttelin saksilla sen mielestäni oikein kivaksi poninhännäksi...

Ja vaikka sen teinkin korvaamaan alkuperäistä haltiahaarniskani kypärää, niin kyllähän se näkyy menevän tuollaisessa kansainvaellushenkisessä setissäkin. Vai mitä tuumaatte?

Näiden kuvien myötä oikein hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille!

Rengaspanssarihuppu veljelle

Vihdoin. Hikisen ähräämisen, pitkällisen laiskottelun ja alituisen laiminlyönnin tuloksena olen viimein saanut väännettyä vaimon auliilla avulla kaverini rengaspanssarihupun (mallia deluxe) valmiiksi. Ja hieno on nakkipipo sen alla, vaikka minulle onkin iso.

Tässä esiteltäköön myös suomupanssarini. Se on kiiltävää, kaunista messinkiä, jonka alkuperä ei lakkaa hämmentämästä minua. Löysin puolitoista vuotta sitten kesällä Puolustusvoimien varikon myyjäisistä/huutokaupasta sadan kappaleen pusseina noita valmiita suomuja. Ne olivat euron pussi! No niitä tuli ostettua sitten monta, mutta ei tarpeeksi monta... Mikä ihme nuukuus pisti ostamaan niitä vain kympillä? Minulla ei ole pienintäkään hajua mitä PV on niillä tehnyt, mutta minä tiesin kyllä heti ne nähdessäni että mihin ne on OIKEASTI tarkoitettu.

Jahka saan asianmukaisen kuvauksen järjestettyä, niin esittelen sen käsivarsisuojat samalla, sanotaanko kansainvaellushenkisemmässä kontekstissa...

Kuvan rengaspaita on lainatavara, joka oli mukana teatteriesityksessä kesällä. Sitä en siis ole itse tehnyt, vaan kunnia kuuluu ystävälleni Eetulle.

Ja tästä haarniskasta on muuten olemassa myös erään mainion huumorimiehen näkemys...

<3

Hauskaa Joulun aikaa kaikille lukijoille!

Rengasteatteri

Pitkään pystyin välttelemään rengashaarniskan tekemistä, mutta nyt lupauduin tekemään vaimon kanssa teatterikoneen tarpeisiin pari huppua. Hän on siis koneen kesän Ronja Röyvärintytär-näytelmän tarpeistonhoitaja. Tarkoitus on loppusijoittaa chainmail coiffit, eli rinkulapipot maksaville asiakkaille kun teatterilla on esitykset ohi. Toinen onkin jo mennyt kaupaksi. Huput tehdään nimenomaan loppukäyttäjän mittojen ja toiveiden mukaan.

Ajattelin noin 10 vuotta, että en varmana koske pitkällä tikullakaan mokomaan rengashelvettiin, mutta uteliaisuus voitti. Nytpä meillä onkin melkoinen manufaktuuri olohuoneessamme, kun molemmat vääntää töiden jälkeen rengasta toiseen minkä jaksaa.

Teemme huput 10mm renkaista, 1,5mm langasta, 4in1 menetelmällä. Jos olet aloittelija, kuten minä, niin näin pääset helposti alkuun:

Hanki:
- 10 kg (tai niin paljon kuin tarvitset) kieppi sopivanpaksuista rautalankaa esim. K-raudasta
- 1m 10mm pyöreää terästankoa
- 2mm metallia haukkaava poranterä
- 10mm puuta haukkaava poranterä
- parit hyvät pihdit, joilla pystyt vääntämään renkaita auki ja kiinni
- hyvät sivuleikkurit, tai vastaavat
- akkuporakone- 1300mm x 100mm x 50mm puuta, eli reilu metri kakkosnelosta
- pari kulmarautaa ja pari metallista liitoslevyä, mikä hitto sellaisen nimi sitten onkaan

Ensin tehdää ylläolevan kuvan kaltainen mylly puusta ja metallista.

1. Leikkaa puusta pari 15cm pätkää. Poraa toisen läpi reikä keskeltä ja toiseen ainoastaan puoleen väliin asti ulottuva kolo. Asettele palikat molempiin päihin sitä jäänyttä metrin pätkää. Ennen raudoilla kiinnittämistä varmista vielä että metallitanko istuu nätisti palikoiden sisällä ja läpiporatun ulkopuolelle jää sen verran tankoa, että sen voi kiinnittää poraan. Kun on varmistettu istuvuus, niin ei muuta kun kiinnitetään puut toisiinsa tiukaksi paketiksi ruuvein ja raudoin.
   
   
   
2. Poraa tankoon reikä metalliporanterällä, kuvan osoittamalla tavalla. Liitä metallitangon pää poraan ja koneesi on valmis.
   
3. Katkaise noin 10 m pätkä lankaa, syötä toinen pää tangon reiän läpi ja ala pyörittää tankoa poralla. Ei kannata ohjata lankaa liian läheltä tankoa, ettei alati kiihtyvä tangon pyörintä nappaa hanskaa sormineen. Sormesta voisi tulla äkkiä sangen kipeä.
4. Tee renkaita niin pitkälti kuin tankoa tai lankaa riittää. Leikkaa syntyneet renkaat leikkaustyökalullasi.
5. Teitpä sitten paitaa, huppua, housuja, bikineitä, niin kannattaa käyttää kaavoja, ellet tiedä mitä teet. Bladeturner tarjoaa ihan ok ohjeita. ne ovat monesti aika vaihtelevan laatuisia, mutta toisinaan oikeinkin hyviä. Toisaalta, toisin kuin kangas, tätä voi paljon helpommin uusiokäyttää. Avaa vaan vikaan menneet lenkit ja laittaa oikein.
   

Ensimmäinen huppu menee siis lopulta eräälle veljelle. se tulee olemaan juuri hänen mittojensa mukaan tehty, nahkavuoratulla "leukakupilla" varustettu, nakkipipon kera. Topattu huppu, eli nakkipipo tehdään samalla tavalla kuin oma gambesonini, hänen vaakunaväreihinsi. Hauska sattuma, että molempien vaakunat on Suomen lipun väreissä.

Mutta mitä rengaspanssariin noin yleensä ottaen tulee, niin ellei kyseessä ole teatteri tai joku muu vastaava, niin mielestäni ainoaa oikeaa rengaspanssaria on niitattu sellainen. On vaan niin epäinhimillisen puuduttavaa edes kuvitella sen tekemistä, että ellen joskus voita lotossa tai tule muuten rikkaaksi, niin haaveeksi jää.

Kesällä on tarkoitus testata muutamilla eri aseilla veljesten kanssa, miten eri materiaalit ja panssarit kestää. Olisi kyllä mahtava saada omin silmin nähdä, mitä mm. bodkin-nuoli tekee niitatulle rengaspanssarille, mutta en kyllä aio tehdä mokomaa edes sitä vähää. Onneksi on paljon muitakin testattavia pintoja.

Jos joku on kiinnostunut räätälintyönä mittoihin tehdyistä rengaspanssarihupusta ja tarvittaessa sen aluspiposta, niin ottakoon yhteyttä.