Perseet olalla?

Tämä on haarniskasepän näkemys viihdeteollisuuden meille "eeppisinä" tarjoilemista haarniskoista, tai niiden osista.

Olkavarsisuojukset ovat haastava kappale tasapainottaa suojauksen ja liikkuvuuden suhde. Hyvän haarniskan tunnusomainen ideaalitila on, että se haittaa käyttäjänsä toimintaa mahdollisimman vähän, antaen samalla mahdollisimman hyvän suojan. Jos valitsee väärän kokoiset tai malliset suojat, todennäköisesti päätyy typistämään omat liikeratansa ja jopa näköhavainnoinnin. Molemmat ovat taisteluteknisesti äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia.

Listaan tässä nyt pari säälittävää viihdeteollisuuden yritystä tehdä "badass epic spaulderit".

Yliampuvan suuret

Okei, tiedän että tämä on fantasiaa, mutta oikeasti...

Tuo kaveri tuskin pystyy päätään juuri kääntämään ja vaikka pystyisikin, ei hän näkisi sivulleen mitään. Ja jos yleensäottaen levyhaarniskan valmistuksen kultainen sääntö on, että aukkoja ei jätetä, niin tuosta ei puutu kuin "stab here"-kyltti olkapäästä.
Minkähänlaisia luonnoksia syntyisi, jos suunnittelijat useammin tekisivät näitä luomuksiaan siitä näkökulmasta, että ne täytyy olla perustellusti valmistettavissa ja hänen oma henkilökohtainen turvallisuutensa taistelukentällä olisi tuosta puvusta kiinni. Ehkä olen matalamielinen, mutta minusta on tehtävä edes jonkinlainen pesäero fetissin ja haarniskan välille.

Nämä haarniskat ovat niitä miesten versioita näistä naisten "haarniskoista".

No entä sitten tämä:

Vaivalla tehty hieno puku, mutta minkäs teet jos alkuperäinen Games Workshopin idea on ala-arvoinen. Katsokaa nyt tuota olkapäätä!! Ei hyvä. Ainoa asia, millä tuota voi selittää, on että se estää käsien nostamisen antautumisen merkiksi. Mutta kun nämäkin avaruusmariinit heiluttelevat genressään kaikenmaailman moottorimiekkoja ynnä muita, niin luulisi että toisinaan olisi tarve nostaa kyynärpää irti kyljestä.

Yksi syy, miksi Peter Jackson onnistui niinkin hyvin Lord of the Rings kirjojen filmatisoinnissa, on että hän pyrki suhtautumaan niihin ainakin omien sanojensa mukaan, kuin ne olisivat olleet historiallisia tapahtumia. Tämä nyt ei selvästikään ihan toteutunut kautta linjan, mutta monilta osin hänen aiemmat yliammunnat vältettiin muunmuassa pukusuunnittelun osalta. Sauron nyt oli ihan idioottimaisen näköinen, mutta esim. Gondorin haarniskat näytti oikeasti toimivilta.

Piikkejä, piikkejä, piikkejä

Kun piikki-intoilijat alkavat tuunata haarniskoja, he kuvittelevat näyttävänsä tältä

Mutta kun he eivät tajua pitää "housuja jalassaan", he päätyvät näyttämään tältä:

Piiki, piikkimäiset ja sahalaitaiset muodot ovat paikoitellen hienojakin, mutta niiden täytyy ehdottomasti näyttää siltä, että niillä on käytännöllinen funktio. Spikes for fun is not cool. Ymmärrän kyllä piikki-intoilijoiden fetissiä, koska kyllähän ne luonnossakin viestivät vaarallisuudesta. Mutta jos näyttää siililtä, joka lävistää itsensä piikeillään, ei ole vaarallisen näköinen. Mutta ottakaapa mallia Ankylosauruksista:

ja tässä vielä katsaus oikeasta piikkihaarniskasta, jota käyttivät keskiajan italialaiset vanginvartijat ja karhunmetsästäjät:

@ Siennan kidutusmuseo

Summa summarum: piikit voivat olla käytännöllisiä, jos aikoo painia haarniskoimattoman vastustajan kanssa, muuten lähinnä tiellä. Esteettisesti ne voivat olla uhkaavan näköisiä, jos ne on suunniteltu "evolutiivisesti", mutta useinmiten ne ovat vain noloja tapauksia, suunnittelijan vailla realismia olevaa aivopiereskelyä.

Ja lopuksi, esittelen parilla kuvalla oman haarniskani kehitysvaiheen. Se ei todellakaan ole valmis, eikä siitä tule maailman hienointa, mutta siitä tulee hieno ja toimiva haarniska.

Selkäpanssarin korsettimainen alaosa valmisteilla

Kuten näkyy, rintapanssarin ja selkäpanssarin keskinäistä sovitusta täytyy hieman jalostaa, jottei tuonne väliin jää noin ammottavaa aukkoa. Saatan myös tehdä niinkin radikaalin toimenpiteen, että vaihdan kaikki nuo selkäpanssarin sisarniitit kiinteisiin niitteihin. Lisäksi ehkä leikkaan sitä lyhemmäksi ja teen siihen rintapanssarin tavoin lomittaisen laskeutuvan säleikön, joka toistaa tuota yläselän muotoa.

Tällaista tällä kertaa. Kysykää vapaasti, vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin.

kuvat:
http://blog.comicszoom.com/wp-content/uploads/2010/07/RedSonja.jpg
http://cosplay.ph/resume/costume/4457.jpg
http://www.alleycatscratch.com/lotr/Human/Gondor/Armor/GordorianFront_fg.jpg
http://wingedmammal.com/action_photos_2003/CRW_10180L.jpg
http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR63n4Tz7bWloKkKc2i0Oqdx146zhk4qU745AFhQoTmx6bsdVte949YFrGgCw
http://0.tqn.com/d/dinosaurs/1/6/D/3/-/-/nodosaurus.jpg
http://roeljovellanos.com/cblog/uploads/characters/BruteDragonArmor.serendipityThumb.jpg

Bevor

Lyhyestä virsi kaunis.



Voi olla, että näitä videomuotoisia juttuja alkaa tulla enempikin tänne blogiin...

Uusi visiiri Sallet-kypärään

Olin tyytymätön kypäräni visiiriin. Olin tehnyt muutamia typeriä virheitä siinä, jotka nyt korjasin.

Ensinnäkin, visiirin kiinnityskohta oli epäkesko, joten se oli epävakaa. Visiiri pysyi kyllä hyvin alhaalla, mutta ei ylhäällä. Jos miettii taistelun kannalta, niin en tiedä kyllä pitäisinkö visiiriä alhaalla lähitaistelussa - sillä vaikka se suojaa hyvin, niin se on melko huono vaihtokauppa näkökyvyn ja hapensaannin kustannuksella, kutne historioitsija Mike Loades demonstroi mainiossa sarjassaan Weapons that made Britain. Suosittelen sarjan kaikkien osien katsomista kaikille asiasta kiinnostuneille.

Lisäksi halusin kypärästä vähän tylymmän näköisen. Joten tällainen siitä tuli:

Sain pakoteltua siihen aika dramaattiset muodot, mutta vielä olisi paljon parantamisen varaa tuossa loppusilauksessa ja kaavoituksessa. Vaan olisipa kunnollinen vannesaha, jolla leikata metallia, niin ei tarvitsisi säätää sen perkeleen rälläkän kanssa. Pitää tehdä vähän kokeiluja pistosahan ja metalliterän kanssa... Mutta hei, tajusinpa olla tekemättä rosterista :D

Ja kun vanhasta päästiin, niin uutta on tietysti tulossa. Päivitän tätä kun saan parempia kuvia tästä.

Ja tosiaan, hevoshaarniskasta on 2/3 valmiina ja juttua & kuvia tulee, kun saan kunnialla hoidettua viimeisenkin palikan. Melkonen ikuisuusprojekti sekin, mutta loppu häämöttää. Siitä siis sovittiin 2008, mutta vasta tänä vuonna olen ollut henkisesti valmis tekemään sen.

Goottipäiväkirja osa 3: Rintapanssari valmis

Rakas päiväkirja,

ensinnäkin olen pahoillani että olen laiminlyönyt sinua pitkään. Ja vaikka projektin alussa oli pyhä tarkoitukseni laskea tunnit, jotka kuluivat rintsikoiden tekemiseen, niin eipä sitä tullut tehtyä. Mutta nyt kun se on valmis, niin karkeasti arvioiden tunteja paloi 30-35.

Koska kuvat blaa blaa enemmän kuin sanat blaa blaa, niin tässä on kuvia. Ja sitten näistä kuvista tiedoksi, että seuraavat asiat ovat minun itse omin käsin tekemiä:

• Kypärä
• Gambeson
• Rintapanssari
• Vyö
• Huotra, eli miekan 'tuppi'

Miekka on Albion Europen valmistama sparrausmiekka (Lichtenauer). Keihään kärki on Windlass Steelin viiltokeihään kärki ja kantarauta on samaa sarjaa - varsi ja asennus on oma. Housut on mallia ruotsin armeija, kunnes saan tehtyä jalkapanssarit ja irtolahkeiden päälle sopivat toppahousut. Hanskat on herra ties kenen tekemät, miekkailuseuran kautta tilatut gauntletit, joista olisi muutama paha sana sanottavana - vaikka ihan nätit ovatkin. Rumat kengät by Sievin jalkine.

Vaikka itse pidänkin melko eleettömästä miekkailusta ja mätkinnästä, niin valokuvaaja Jussi halusi vähän draamaa ja ilmeitä. 

Pönötystä

Ryntäilyä

Kuvauksissa selvisi het muutamia asioita, joita pitää parantaa haarniskassa.  Rintalihasten kohdalle täytyy tehdä pystysuuntaiset vekkaukset, jotta käsille saa lisää liikkumatilaa. Joidenkin perus Fiore-liikkeiden radat eivät menneet ihan putkeen tästä johtuen. Jos kyseessä olisi yhden käden miekka ja kilpi, niin ongelmaa tuskin olisi. Toinen asia oli se, että lantioluiden kohdalta haarniska oli jätetty liian kapeaksi ja se painoi ikävästi. Onneksi kyseessä on metallihaarniska, jolloin sitä voidaan naputella oikeaan muotoon jälkeenpäinkin.
Ja pidempi keihäs pitää tehdä! Tuollainen onneton 2,5 m nysä ei riitä mihinkään kun ollaan hevosten kanssa tekemisissä!

Hauska sattuma oli, kun tämä oma tekemäni kokonaisuus oli esillä Jyväskylän kansalaisopiston kevätnäyttelyssä, niin eräs sen siellä nähnyt rouva halusi ilmoittaa minut Pauligille. Paulighan etsii jatkuvasti näitä kaikenmaailman käsityömestareita mainoksiinsa. Olen todella imarreltu jos minun vaatimattomat, melko karun näköiset kädentyöni aiheuttavat tällaista ihailua ihmisissä. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen minä oppinut ihan penteleen paljon näiden tekemisestä jo tässä ajassa mitä näitä on tullut tehtyä. Voisin kuvitella jo millainen se mainos olisi jos minut siihen otettaisiin: "Samalla jääräpäisyydellä ja perkeleiden huutelulla tehdään Juhlamokka-kahvi. Eihän mekään oikeastaan paljoa tästä hommasta tajuta, mutta on tääkin omalla tavallaan aika pirun hyvää!"

Yhteenvetona tästä tekeleestä voisin sanoa, että nämä projektit eivät kai ole koskaan valmiita. Ajattelin nimittäin kehittää tätä rintsikkaa tekemällä siihen mahdollisesti etsaamalla jotain kivoja kuvioita. Sukuvaakunan voisi siihen rintapieleen kaivertaa ja polttaa hapolla. Onhan se nykyään tikattuna olkapäässänikin.

Mutta nyt lähden kohti viikonlopun viettoa ja haaveilen haarniskan jatkopaloista.

Kaikki kuvat ovat Jussi Salomaan ottamia ja omistamia.

Goottipäiväkirja osa 2

Rakas päiväkirja,

alan olla rintapanssariprojektin loppusuoralla. Pitää vähän sovittaa aiempia syntejä vasaralla ja kohdistaa osia paremmin toisiinsa istuviksi. Pääsiäisen aika on hyvä hetki saada kaikki synnit sopiviksi, sillä silloin on kansalaisopiston näyttely, jonne tekele olis hieno saada esille.

Vielä tassetit pitäisi saada tehtyä, ja nahkaosat. Liitän tähän vielä alle kuvan siitä, kun eilen sovitin jo osittain kokoonpantua kyrassia ylleni. Huomenna on viimeinen kerta kansalaisopistoa tänä keväänä. Sinne täytyy tsempata kunnon flow päälle ja hoitaa homma kotiin.

Helma on kiinnitetty jo lopullisesti, mutta vatsakupu on vielä tosiasiassa irrallaan rintaosasta.

Nahkurin orsilla 2 -feat. Valkoisen Käden vaimo

Pahoittelen taukoa, mutta nahka tosiaan valmistui jo syksyllä.

Kalkitsemisen jälkeen pesimme vuodat huolellisesti moneen kertaan ja yhdessä vedessä oli etikkaa korvaamassa aiemmin mainittua muurahaishappoa. Etikan tarkoituksen oli neutraloida vuodat emäksisestä kalkista.

Sitten aloitimme karvan irrotuksen. Pitkä hirven karva lähti helposti nyppimällä ja raudalla kaapimalla. Lehmän karva vähän heikommin kaapimalla. Kalkkikäsittelyn jälkeen rasva ja jänteet tuntuivat lähtevän hieman paremmin, joten tulkitsimme että aiemmin tehty kaapiminen saattoi olla turhaa? Iso työ joka tapauksessa. Hommaan upposi tunteja ja työskentelimme välillä hyvin kylmässä ja pimeässä ryteikössä.

Elina joutui jäämään kiireidensä takia syrjään (olimme arvioineet aikataulun ja työmäärän vääriin), joten jatkoimme kahdestaan ja siirsimme nahat vanhempien omakotitalon pihaan naapureiden ihmeteltäväksi.

Mimosaparkki

Lopulta luovutimme rasvojen kanssa ja laitoimme hirven nahan ja kalannahat mimosaparkkiin. Liemen väkevyyttä nostimme hiljalleen muutaman päivän välein.  Yhdessä välissä kaavimme nahkaa taas. Nahat olivat liemessä yhteensä melkein 2 viikkoa. Astiat olivat ulkona ja välillä ilma oli pakkasen puollella, mikä varmasti hidasti parkkiintumista. Oikeaa parkkiintumisastetta testasimme leikkaamalla palan nahkaa ja tarkastelemalla leikkauspinnan kerroksia. Nahasta tuli melkein läpiparkittua. Nostimme nahan rasvaliemeen yhdeksi päiväksi, muistaakseni nahkaa hieman huuhdeltiin, jonka jälkeen nahka vietiin ulos valumaan. Sitten pingotimme nahan maton kuivaustelineeseen kuivamaan aavistuksen verran.

Pingotuksessa sitten venyttelimme nahkaa mitä mielikuvituksellisin keinoin, tarkoituksena pehmittää nahka käyttökelpoiseksi. Hakkasimme, työntelimme omaa ruumiin painoa apuna käyttäen, otimme nahan irti ja vääntelimme, samalla hangaten sitä telineen yli. Nahka kuivui epätasaisesti ja voimat meinasivat loppua. Luovuttaminen kävi monta kertaa mielessä. Otimme nahan lopulta kylpyhuoneeseen kuivumaan, samalla kun poljimme sitä jaloin. Lopulta veimme nahan kerrostaloasuntomme pieneen kylpyhuoneeseen, jossa viimeistelin melkein kuivuneen nahan pehmittämällä sitä kylpyammeen reunaa vasten.

Tuloksena oli kauniin punertava, hieman epätasaisen värinen, mutta kaunis pehmeähkö nahka. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä siitä haluaisin tehdä.

Lohen ja jättiläiskonnamonnin nahkaa

Aivoparkki

Kuten Simo aluksi kertoi tarkoitus oli kokeilla lehmän vuotaan aivoparkkia eli rasvaparkkia. Murskasimme aivot massaksi tehosekoittimella. Lisäsimme mössöön hieman vettä ja lopulta ruokaöljyä kun näytti että massaa ei ole tarpeeksi kokonaiseen vuotaan (2 vasan aivot). Öljy oli lopulta varmaan virhe. Sitten lämmitimme massan n. 45 asteeseen ja levitimme sen nopeasti vuodan lihapuolelle. Yleensä en ole herkkä hajuille, mutta nyt meinasi tulla ykä kurkkuun. Tämän jälkeen käärimme vuodan rullalle, rulla muovisäkkiin ja säkki huoneenlämpöön. Seuraavana päivänä kaavimme haisevat aivot pois ja huuhtaisimme nahan kevyesti, koska haju oli karsea (tämäkin oli varmaan virhe parkkiintumisen kannalta). Nahka oli nyt rasvainen, haiseva ja läpinäkyvä. Ajattelimme, että parkitus epäonnistui ja päätimme kokeilla saamaan nahkaan pissaparkkia.

Virtsaparkki

Pissaa piti kerätä muutama ämpärillinen, joten valjastimme koko perheen käyttöön. Anoppi pissi kiltisti viikon purkkiin. Kiitos siitä, että uskotte käsityöprojekteihimme, vaikka ne vaikuttaisivat kuinka hölmöiltä ja epätoivoisilta. Kun pissaa oli tarpeeksi, seisotimme sitä muutaman päivän ja laimensimme sitä vedellä. Sitten vaan vuota pissaan likoamaan muutamaksi päiväksi.

Tuloksena taas haiseva läpikuultava nahka. Pingotimme sen jotenkin puiden väliin ja odotimme että se kuivahtaisi. Taisi vaan kuivahtaa likaa ja meille iskeä kyllästyminen. Koppuraa nahkaa piti nyt yrittää pehmittää. Väänsimme sitä, hakkasimme sitä puunuijalle, hypimme sen päällä ja lopulta ajelimme autolla rullan päällä. Tuloksena oli kova ja ryppyinen nahka. Päätimme luovuttaa tältä erää ja ajattelimme että jatkamme parkitusta ensi kesänä itse keitetyllä pajuparkilla. Lisäksi Simo voi käyttää syntynyttä raakavuotaa kilven reunoihin.

Ämpärillinen kusta

Aivoparkilla saatiin koppurainen nahka.
Sopii kilven reunan pingoitenahaksi

Mitä opimme:

• Olisi mukava opiskella nahan käsittelyä ihan oikean ammattilaisen opastamana eikä epäselvien kirjojen ja himmeiden nettiohjeiden perusteella
• Monessa työvaiheessa olisi voinut oikaista (kai?), jos olisi tiennyt enemmän.
• Nahan käsittely on helvetin kovaa hommaa ja nahkaa materiaalina oppi arvostamaan ihan eri tasolla. Samoin vanhan ajan nahkureita, jotka tekivät kaiken käsin.
• Jos haluaa varmasti onnistua ensimmäiset parkituskokeilut kannattaa aloittaa pienestä eläimestä ja hyvä vaihtoehto on käyttää teollista Mimosaparkkia. Ei kolmea suurta vuotaa kerralla!!
• Kannattaisi varmaan verkostoitua enemmän harrastajien ja ammattilaisten kanssa, jos haluaa oppia muutenkin kuin kantapään kautta.

Lopuksi vielä kiitos Kemin Nahkatarvikkeen asiantuntijalle puhelinneuvonnasta. 

Otteita Goottipäiväkirjasta osa 1: Rintapanssari

Kukaan ei ymmärrä mua...mä oon niiin erilainen

No joo, huonoa huumoria. Taas. Mainittakoon että minulla ei ole varsinaisesti mitään gootteja vastaan. Tämä ei nyt kuitenkaan ole nykyisestä mustan lateksin, pitsin ja valkaistujen naamojen nimeen vannovasta alakulttuurista, eikä kansainvaellusajan gooteista, vaan 1400-luvun goottilaisesta / saksalaisesta haarniskamuotoilusta. Eli "valkoisen kauden" juttuja.

31.1.2011

Samalla kun viimeistelin pallitikaria, aloitin jo hyvän aikaa himoitsemani 1400-luvun tyylisen rintapanssarin valmistuksen. Hommasin Teräsmyynti Timo Lehtimäeltä 1,5mm rakenneterästä Warusseppäin Killan Marko Saaren suosituksesta. Siinä on muuten avulias ja pätevä mies. Ei mikään harrastelija kuten minä, vaan henkilö joka ihan oikeasti taitaa tietää mitä tekee :D

Voisin yrittää laskea ensimmäistä kertaa ikinä aktiivisia työtunteja tällaisen projektin suhteen. Tuona päivänä tein tavalliselle kaavapaperille kaavat Darvisin suuntaa-antavien ohjeiden perusteella. Käytin pohjalla valmistamaani gambesonia, joka on oletusarvoisesti rintapanssarin alla.

Päärynävartaloisen miehen korsetti?

Sain leikattua rintapanssarin ensimmäisen kappaleen aika nätisti jo ekalla kerralla muiden hommien ohessa, sekä hiottua vähän reunojakin. Suuret linjat leikkasin tasosaksilla, vai mikä se pöytämallin peltileikkuri onkaan nimeltään, pienemmät rälläköin ja hioin nauhahiomakoneella.

Käytetty aika tähän mennessä: noin 2,5h

21.2.2011

Toisella kerralla pääsin leikkaamaan uuden kappaleen irti ostamastani 1000x1500mm kokoisesta levystä. Jännittää, että kuinka hyvin saan tehtyä noiden kappeleiden sovitukset niin, ettei sinne jää sietämättömiä, miekanmentäviä rakoja. Mutta eiköhän tuo onnistu. Näitä on mukava tehdä kun voi ottaa rennosti - niskaan hengittämässä ei ole käsityönopettajaa, joka hetken työtä katseltuaan löisi keskeneräisen kappaleen rikki, sanoen "uusiks meni". Muistan kyllä ikuisesti tämän tapauksen ala-asteelta, vaikkei ollut edes oma työ, jonka palasia kerättiin lattialta. Kunnia hänelle siitä, että osasi varmaan tehdä itse tosi pätevästi puutöitä, mutta motivoinnissa ja innostamisessa olisi ollut kyllä uudelleen miettimisen paikka. Minulla oli teknisen työn numero hänen aikanaan 6. Kun opettaja vaihtui nuorempaan, ja tuli jännittävämpiä töitä, kuten bumerangi (joka minulla on vieläkin tallessa), innostus lähti ihan uuteen nousuun ja numerokin nousi ysiin kertalaakista. Voi päiviä lapsuuden. On se toisaalta kiva, että en silloin ollut ihan hereillä niillä tunneilla, koska nyt voi kokea oppivansa niin paljon uutta metallitöiden parissa. Joka kerta. Olisi hirveän ikävää osata kaikki. Paljon hauskempaa on oppia kaikki, ja nimenomaan itse oivaltaen.

Saa nähdä jaksaako itse vääntää tällaisia vekkauksia...

Tuona kertana pajalla sain myös aloitettua hyvin mielekkään työvaiheen, reunojen rullaamisen. Hauskaa hommaa, joskin melko raskasta isoilla kappaleilla. Vasen käteni kehittyy pikkuhiljaa tällä työllä kunnolliseksi sepän kouraksi, lukkopihdin kaltaiseksi puristukseltaan. Menee ihan täysipainoisesta käsitreenistä, kun kaksikin tuntia pyörittelee toisella kädellä hieman hankalanmuotoista levynpalaa alasinta tai muuta alustaa vasten ja toisella kädellä vasaroi niin maan perkeleesti, mutta kuitenkin äärimmäisen huolellisesti. Koviä äijiä ovat sepät, respect.

Käytetty aika tähän mennessä: 4,5 h
Aikaansaannos siinä vaiheessa:

4,5h jälkeen minulla on rautabikinit!

Ja sitten olikin hiihtoloma ja meni hyvät pajasessiot sivu suun, kun ovet olivat lukossa. Tällä kertaa en kuitenkaan käynyt paikanpäällä toteamassa tätä.

7.3.2011

Intoa täynnä kuin ilmapallo, aloin heti pajalle päästyäni rullata ja rullata ja aina vaan rullata. No siinä menikin sitten treeninä tuo ilta ja kotiin palatessa kädet todella tuntui siltä kuin olisi tehnyt ihan oikeita töitä, eikä vaan istunut koneella.
Kuten arvelinkin jo kaavoitusvaiheessa, piti ottaa enemmän sisään "kädenteiden" rinnankohdalta. Näin rintapanssari ei haittaa liikkuvuutta, vaan kädet saa liikkua lähes rajoitteetta. Tuosta rullaamisesta nyt on turha jaaritella sen suuremmin, se on yksinkertaista, hitaanpuoleista, tarkkuutta vaativaa ja lopulta palkitsevaa hommaa. Lopputulos tuntuu tosi hyvältä, vaikka tulikin tehtyä ikäviä vekkejä muuten niin sileään pintaan. Nekin sai aika hyvin piiloon jo sillä, kun harjasi isoimpia kuumakäsittelyn suhmuroita pois ja kirkasti metallia.

Kuuden ja puolen tunnin jälkeen työ näytti tältä:

Ensi kerralla pääsee vekkaamaan käteni pitämää kappaletta.

Vaikka olenkin työskennellyt aika tehokkaasti tämän parissa, niin tekemistä piisaa vielä aika tavalla. Ja hyvä niin.

Vielä yksi pieni muistutus kaikille lukijoilleni:

Jos minä pystyn toteuttamaan visioitani,
niin sinäkin pystyt.

Pystyt todennäköisesti jopa parempaan, kun oikein yrität.
Ainoat asiat, mitkä meitä kai hidastaa ja pahimmillaan estää,
ovat epäonnistumisen pelko ja laiskuus.

Fuck 'em.

Kuvalähteet:
http://www.gothik.ws
http://stormthewalls.kicks-ass.net/Armour/armour.htm
http://i4.photobucket.com/albums/y110/Nephtys/Medieval%20European%20Armour/Gothic_Cuirass_01.jpg