Viiden tähden käsityöläinen?

Minä olen Simo Nousiainen ja tavoitteeni on kasvaa moniosaavaksi käsityöläiseksi.

Blogini nimi viittaa äidinpuolen sukuni vaakunaan, jossa valkoinen, avoin oikea käsi työntyy vasemmalle ja on viiden valkoisen viisisakaran ympäröimä sinisellä kilvellä. Oikeasti se ei ole valkoinen käsi, vaan hopeinen. Mutta tingitään nyt muodollisuudessa pikkuisen, sillä onhan valkoinen kuitenkin hopeaa kuvaava väri heraldiikassa. Vaakuna ei eräistä harhaluuloista huolimatta viittaa erääseen Sarkkuun, vaikka hänkin käytti tunnuksenaan valkoista kättä. Kiistän jyrkästi kaikki yhteyteni Saruman Curumoon. Tämän vaakunan on suunnitellut äitini isä, heraldikko Helmer Selin. Minulle hän on todellinen 'taidon mestari'. Hän ei ole pelkästään heraldikko, vaan myös taidemaalari, runoilija, kuvanveistäjä ja piirtäjä. Ja näitä taitoja vaakunamme tähdet kuvaavat - hänen kohdallaan.

Minun kohdallani tähdet kertovat ennemmin metallitöistä, nahkatöistä, tekstiilitöistä, mutta myös maalauksesta ja piirtämisestä. Ei väliä mitä ne taidot ovat (tai onko niitä nyt nimenomaan se viisi!), tärkeintä on asenne. Minulla ei ole käsitöihin peruskoulua kummoisempaa koulutusta, mutta voin kuitenkin sanoa häpeilemättä, että kyllä kuitenkin yhtä sun toista on jo syntynyt kätteni kautta. En häpeile, mutta ei vielä pitkiin vuosiin ole varaa ylpistyä. Yleensä sen hartioiden päällä nököttävän karvalakisen ulokkeen virtsapitoisuus kasvaa räjähdysmäisesti, jos antautuu liikaa ylpeydelleen, joten pyritään pitämään jalat maassa. Ainakin sen ylpeyden suhteen.

Kädentyöt ovat ihana opettaja. Yksi väärä lyönti vasaralla, niin työ huutaa, kirkuu ja rääkyy ruman palautteensa. Vaikka joskus sulkee silmänsä ja korvansa kun ei enää jaksa, niin 9/10 kerrasta sitä ottaa nöyrin mielin vasaran kauniisti käteensä ja tekee sen uudelleen. Välitön omasta työstä syntyvä tulos tai tappio on nyky-yhteiskunnassa minulle suurta herkkua. Omalla kohdallani siihen liittyy vielä suuret tunteet, kun tapaan innostuessani heittäytyä täysin työni pauloihin. Silloin menestystä seuraa pari päivää kestävä hymy, mutta epäonnistuminen vetää koko miehen aivan surkeaksi.

Minä siis teen keskiaikaisia ja sen tyylisiä esineitä. Pääasiassa haarniskoja, aseita, asuja, sekä monenlaisia sekalaisia tarvikkeita, lähinnä itselleni ja ystävilleni. Älä kysy miksi teen niitä, siihen osaan vastata vain, että koska haluan. En harrasta liveroolipelaamista, SCA-taistelua, enkä historian elävöittämistä. Minä kyllä harrastan historiallista miekkailua, mutta en suinkaan sen lajin tarpeisiin tee näitä. Minä yksinkertaisesti nautin vanhojen aseiden ja varusteiden tunnusta. Niissä on jotain kauan sitten unohdettua estetiikkaa. Voisi kai lisätä, että en ole koskaan tukahduttanut sitä sisäistä pikkupoikaani, joka haluaa ritariksi. Liekö se myös vaikuttanut varsinaiseen ammattiini, turvallisuusalalla kun työskentelen.

Olen myös viimeaikoina miettinyt käsitöideni suhteen kysymystä kaupallisuudesta. Voi olla, että alan tehdä tilaustöitä lähiaikoina. Ilmoittelen tästä kuitenkin valmiuden kehittyessä.

Olet, arvoisa lukija, sydämellisesti tervetullut lukemaan blogiani ja seuraamaan lukuisten projektieni edistymistä.