Nahkurin orsilla osa 3, Valkoisen Käden vaimo

Taas on nahan parkitushommiin ruvettu. Jatkan kertomusta, jotta kaikkien ei tarvitse opetella tätäkään taitoa ihan kantapään kautta, vaan voi hyödyntää muiden kokemuksia päästäkseen alkuun. Viime kerrasta on kulunut sen verran aikaa, että taas jaksaa tehdä uusia kokeiluja. Tällä kertaa on uutta oppia kalannahan parkitukseen haettu kansalaisopiston kurssilta, jossa opettajana toimi Saija Lehtonen. Monet kurssilla käydyt asiat olivat jo tuttuja, mutta muutama uusi tekniikka osottautui kalannahan parkitusta helpottavaksi ja kurssi innosti aloittaaman jo isommillakin määrillä nahkaa (3 ämpäriä nahkoja).

Pajulla parkittu nahka on tummempaa ja punertavampaa kuin mimosalla parkittu

Tällä kertaa halusin käyttää parkitukseen vain suomalaista paju- ja sekaparkkia, kun viime kerralla tein kokeiluja teollisella Mimosaparkilla. Rasvaukseen käytän rypsiöljyä, joka ei kuormita ympäristöä tai ole vaaraksi iholle, toisin kuin Ensul-rasva.

Pajuparkin keittoa

Rasvan ja lihan kaavinta

Huuhtelua

Parkitusmenetelmänä käytin ns. jääkaappiparkkia, jossa nahat saavat lillua parkkiliemessä 3-6 viikkoon. Osa nahoista on ämpäreissä lasitetulla parvekkeella. Ongelmana tässä on liemien jäätyminen joka hidastaa parkkiintumista.
Alussa siis pakasteessa olleet nahat (made, kuha, kirjolohi, taimen, hauki) sulatetaan kevyesti ja aloitetaan kalvojen ja rasvojen kaavinta esim. puukolla. Kun nahat ovat puhtaat, liotetaan niitä kylmässä (veden lämpötila ei saa missään vaiheessa kohota yli 20 asteiseksi, ettei pilaantuminen käynnisty) astianpesuainevedessä ja sitten huuhdellaan vielä vedessä.
Aluksi tein hyvin laimean vedellä laimennetun parkkiliemen, jota vaihdetaan joka päivä ensimmäisen viikon ajan. Sitten nahat saavat olla jo vahvemmassa liemessä ja viimeisellä viikolla pelkässä parkkilimessä. Parkkiintumisasteen oppii pikkuhiljaa tunnistamaan ja kannattaa tehdä leikkuutesti, jotta näkee onko nahka läpiparkkiintunut.

Parkkiliemi

Läpiparkkiintunut nahka puristellaan ylimääräisestä vedestä ja rasvataan ruokaöljyllä. Tämän jälkeen alkaa pehmitysvaihe jossa nahka kuivuu samalla. Tähän voi käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten seinäkahvaa, hankarautaa, raakinpuuta tai turkkurinpenkkiä. Itse käytin apuna pöydänreunaa ja puupulikkaa. Tyyli on vapaa. Tätä pyöritelyä ja venyttelyä jatketaan kunnes nahka on sopivan pehmeä ja kuiva.  Huomattavasti mukavampaa ja kevyempää hommaa kuin hirven nahan pehmitys viime kerralla. Jätin lopuksi nahat painon alle suoristumaan. Tämän erän lopputulokseen, erityisesti taimenen ja mateen nahkoihin, olen tyytyväinen.

Tästä projektista poimittua:

Alunaparkittu kuha jäi koppuraiseksi

• Kalannahat ovat sopivan pieni työ aloittaa parkitusharrastus, samat perusasiat pätevät muihinkin nahkoihin.
• Hauki osoittautui hauraammaksi nahaksi eikä niin näyttäväksi.
• Suomut irtoavat aika hyvin ilman työlästä kalkki- tai tuhkakäsittelyä, ihan vain parkkivedessä pitkään ollessa.
• Alunaparkki ei ollut ihan niin helppoa kun Harrastajanahkurin käsikirja lupasi, en suosittele.
• Myös muut puunkuoret soveltuvat parkitsemiseen, kuten kuusi, leppä, koivu, mutta pajuparkki tuntuu tehokkaimmalta ja antaa kauniin punertavan sävyn.
• Seuraavaksi kokeilussa on nopeampi kananmuna/rasvaparkki
• Suositeltava opus Sisnaa Poronnahkaa
• Näitä  kirjoja en ole vielä saanut käsiini Kalannahka, Eskelinen & Fiskskinn, Rahme

Lopuksi vähän lisää kuvia, valmiista ja puolivalmiista tuotteista:

Hiussolkia Lorienin hengessä

Puolivalmiita rannekkeita

Kännykkäkotelo iPhonelle