Otteita Goottipäiväkirjasta osa 1: Rintapanssari

Kukaan ei ymmärrä mua...mä oon niiin erilainen

No joo, huonoa huumoria. Taas. Mainittakoon että minulla ei ole varsinaisesti mitään gootteja vastaan. Tämä ei nyt kuitenkaan ole nykyisestä mustan lateksin, pitsin ja valkaistujen naamojen nimeen vannovasta alakulttuurista, eikä kansainvaellusajan gooteista, vaan 1400-luvun goottilaisesta / saksalaisesta haarniskamuotoilusta. Eli "valkoisen kauden" juttuja.

31.1.2011

Samalla kun viimeistelin pallitikaria, aloitin jo hyvän aikaa himoitsemani 1400-luvun tyylisen rintapanssarin valmistuksen. Hommasin Teräsmyynti Timo Lehtimäeltä 1,5mm rakenneterästä Warusseppäin Killan Marko Saaren suosituksesta. Siinä on muuten avulias ja pätevä mies. Ei mikään harrastelija kuten minä, vaan henkilö joka ihan oikeasti taitaa tietää mitä tekee :D

Voisin yrittää laskea ensimmäistä kertaa ikinä aktiivisia työtunteja tällaisen projektin suhteen. Tuona päivänä tein tavalliselle kaavapaperille kaavat Darvisin suuntaa-antavien ohjeiden perusteella. Käytin pohjalla valmistamaani gambesonia, joka on oletusarvoisesti rintapanssarin alla.

Päärynävartaloisen miehen korsetti?

Sain leikattua rintapanssarin ensimmäisen kappaleen aika nätisti jo ekalla kerralla muiden hommien ohessa, sekä hiottua vähän reunojakin. Suuret linjat leikkasin tasosaksilla, vai mikä se pöytämallin peltileikkuri onkaan nimeltään, pienemmät rälläköin ja hioin nauhahiomakoneella.

Käytetty aika tähän mennessä: noin 2,5h

21.2.2011

Toisella kerralla pääsin leikkaamaan uuden kappaleen irti ostamastani 1000x1500mm kokoisesta levystä. Jännittää, että kuinka hyvin saan tehtyä noiden kappeleiden sovitukset niin, ettei sinne jää sietämättömiä, miekanmentäviä rakoja. Mutta eiköhän tuo onnistu. Näitä on mukava tehdä kun voi ottaa rennosti - niskaan hengittämässä ei ole käsityönopettajaa, joka hetken työtä katseltuaan löisi keskeneräisen kappaleen rikki, sanoen "uusiks meni". Muistan kyllä ikuisesti tämän tapauksen ala-asteelta, vaikkei ollut edes oma työ, jonka palasia kerättiin lattialta. Kunnia hänelle siitä, että osasi varmaan tehdä itse tosi pätevästi puutöitä, mutta motivoinnissa ja innostamisessa olisi ollut kyllä uudelleen miettimisen paikka. Minulla oli teknisen työn numero hänen aikanaan 6. Kun opettaja vaihtui nuorempaan, ja tuli jännittävämpiä töitä, kuten bumerangi (joka minulla on vieläkin tallessa), innostus lähti ihan uuteen nousuun ja numerokin nousi ysiin kertalaakista. Voi päiviä lapsuuden. On se toisaalta kiva, että en silloin ollut ihan hereillä niillä tunneilla, koska nyt voi kokea oppivansa niin paljon uutta metallitöiden parissa. Joka kerta. Olisi hirveän ikävää osata kaikki. Paljon hauskempaa on oppia kaikki, ja nimenomaan itse oivaltaen.

Saa nähdä jaksaako itse vääntää tällaisia vekkauksia...

Tuona kertana pajalla sain myös aloitettua hyvin mielekkään työvaiheen, reunojen rullaamisen. Hauskaa hommaa, joskin melko raskasta isoilla kappaleilla. Vasen käteni kehittyy pikkuhiljaa tällä työllä kunnolliseksi sepän kouraksi, lukkopihdin kaltaiseksi puristukseltaan. Menee ihan täysipainoisesta käsitreenistä, kun kaksikin tuntia pyörittelee toisella kädellä hieman hankalanmuotoista levynpalaa alasinta tai muuta alustaa vasten ja toisella kädellä vasaroi niin maan perkeleesti, mutta kuitenkin äärimmäisen huolellisesti. Koviä äijiä ovat sepät, respect.

Käytetty aika tähän mennessä: 4,5 h
Aikaansaannos siinä vaiheessa:

4,5h jälkeen minulla on rautabikinit!

Ja sitten olikin hiihtoloma ja meni hyvät pajasessiot sivu suun, kun ovet olivat lukossa. Tällä kertaa en kuitenkaan käynyt paikanpäällä toteamassa tätä.

7.3.2011

Intoa täynnä kuin ilmapallo, aloin heti pajalle päästyäni rullata ja rullata ja aina vaan rullata. No siinä menikin sitten treeninä tuo ilta ja kotiin palatessa kädet todella tuntui siltä kuin olisi tehnyt ihan oikeita töitä, eikä vaan istunut koneella.
Kuten arvelinkin jo kaavoitusvaiheessa, piti ottaa enemmän sisään "kädenteiden" rinnankohdalta. Näin rintapanssari ei haittaa liikkuvuutta, vaan kädet saa liikkua lähes rajoitteetta. Tuosta rullaamisesta nyt on turha jaaritella sen suuremmin, se on yksinkertaista, hitaanpuoleista, tarkkuutta vaativaa ja lopulta palkitsevaa hommaa. Lopputulos tuntuu tosi hyvältä, vaikka tulikin tehtyä ikäviä vekkejä muuten niin sileään pintaan. Nekin sai aika hyvin piiloon jo sillä, kun harjasi isoimpia kuumakäsittelyn suhmuroita pois ja kirkasti metallia.

Kuuden ja puolen tunnin jälkeen työ näytti tältä:

Ensi kerralla pääsee vekkaamaan käteni pitämää kappaletta.

Vaikka olenkin työskennellyt aika tehokkaasti tämän parissa, niin tekemistä piisaa vielä aika tavalla. Ja hyvä niin.

Vielä yksi pieni muistutus kaikille lukijoilleni:

Jos minä pystyn toteuttamaan visioitani,
niin sinäkin pystyt.

Pystyt todennäköisesti jopa parempaan, kun oikein yrität.
Ainoat asiat, mitkä meitä kai hidastaa ja pahimmillaan estää,
ovat epäonnistumisen pelko ja laiskuus.

Fuck 'em.

Kuvalähteet:
http://www.gothik.ws
http://stormthewalls.kicks-ass.net/Armour/armour.htm
http://i4.photobucket.com/albums/y110/Nephtys/Medieval%20European%20Armour/Gothic_Cuirass_01.jpg