lauantai 12. kesäkuuta 2010

Sallet osa 1 / 3 Visio ja pakkotila

Sallet tai kuten ranskalaiset sanovat, Salade.


Kyseessä on siis nykyaikaisten palomiesten kypärien isoisä. Ja vaikka se ei niin kovin mairittelevaa Salleta kohtaan olisi, itse ainakin löydän siitä paljon samaa kuin II Maailmansodan saksalaisten kypärässä. Wehrmachtin kypärä oli kuin visiiritön ja lyhennetyllä helmalla varustettu sallet. (palokypärä on www.labsafety.com omaisuutta)

Itse ihastuin tähän kypärämalliin täysin, kun näin sen osana ns. goottilaista haarniskaa. Siinä kokonaisuudessa oli jotain pelottavaa, kaunista, eleganttia ja voimakasta. Terävien linjojen ja vekkausten yhdistyessä monin paikoin pyöreisiin muotoihin se tuo vääjäämättä mieleeni Art Nouveaun, eli ns. Jugend-tyylin, jonka suuri ihailija olen. Siinä yhdistyi tyyli ja toimivuus upeasti. Vanhana tolkienistina saattaisin jopa luonnehtia goottilaista haarniskatyyliä haltiamaiseksi. Ja haltiamaisella en todellakaan tarkoita sukkahousuisia puppelipoikia tai Disney-keijuja jotka laulaa lehdellä istuessaan. No joo - joka ei ymmärrä yskääni, lukekoon Silmarillionin. (viereinen piirroskuva on napattu wikipediasta)

Sallet siis aiheutti suurta kiinnostusta pienessä mielessäni. Mutta kuinka tehdä sellainen? Mitä kaikkea minun olisi hankittava, että voisin ylipäätään päästä alkuun? Talk about skills, talk about tools and materials... Tarvitsisin ainakin pajan ahjoineen ja alasimineen, jonkinlaiset valmistusohjeet ja terästä. Olin aiemmin tehnyt messingistä pakottamalla rintapanssarin, olkavarsisuojat ja muuta, mutta ahjolla en ollut oikeastaan koskaan työskennellyt. Tai olin minä jonkun kuparisen kärpäsen tehnyt yläasteella, mutta niiltä ajoilta päähän jäänyt oppisaldo lähenteli nollaa.

Tiedätkö sen tunteen, kun sinun on vain yksinkertaisesti pakko saada tehtyä jotain? Kun ei ole muuta tietä? Kun et saa rauhaa siltä visiolta, mikä kerran on syöpynyt mieleesi? Olipa siinä järkeä tai ei, teitpä sillä loppujen lopuksi yhtään mitään tai et - sinun on tehtävä se. Minun oli tämän "sairauden" takia on turha mennä lääkäriin, tähän auttoi vain työ; vasaran kaiut työpajalla, noesta mustunut käytetty nenäliina, hikinen selkä ja tuntien puristamisesta, sekä vasaroinnista hellät käsivarret. Kun on pakko, niin on pakko. (viereinen kuva on www.ageofarmour.com omaisuutta)

Siis teräskauppaan ja neliömetri 1,5 mm terästä. Pistetään rosteria niin eipähän potta ruostu ulkoillessa. Vähänpä tiesin tuolloin mihin ryhdyin. Takoa nyt ensitöikseen ruostumattomasta teräksestä kypärä... No joo - perus aloittelija: enemmän intoa kuin älyä. Jos nyt jälkiviisaana alkaisin samaan projektiin, niin en tietenkään tekisi sitä rosterista, vaan jostain aikakautista materiaalia vastaavasta hiiliteräksestä. Se olisi nöyrempää vasaran alla ja sitä voisi jopa ahjohitsata. Mutta onnistui se rosterillakin.

Ja niin aloitin Jyväskylän kansalaisopiston teknisen työn kurssilla 2009 tammi-/helmikuussa kypärän työstämisen.

Taustat on kerrottu, itse työstä kerron osassa 2.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti