Sallet osa 3 / 3 Yksityiskohdat ja yhteenveto

Voisin aloittaa kertomalla teknisistä ratkaisuista, jotka halusin tähän kypärään.

Tein kypärän näin monesta kappaleesta, koska en uskonut että saisin käytettävissä olevillani työkaluilla nostamaan tuota muotoa yhdestä kappaleesta. Siinä olisi varmasti ollut omat haasteensa, mutta jos järjestäisin itselleni samankaltaisen pakotusalustan ("veivivartinen pallo") kuin edellisen kirjoitukseni videolinkin kaverilla, niin homma varmasti onnistuisi.
Silloin ei olisi niin paljon sitä sovittamisen tuskaa, mikä liittyy kappaleiden yhteenliittämiseen. Metalli on onneksi siitä kiva materiaali, että se pysyy aika hyvin muodossaan.

Halusin tehdä nivelletyn niskalipan kahdesta syystä: se suojaa hyvin ja mukailee pään kallistusta (ts. ei estä leuan nostamista ylös.) ja näyttää mielestäni todella hyvältä. Valajaopettajani sanoi, että kypärä näyttää aivan molukkiravulta, mikä pitää aika hyvin paikkansa.

Kypärän nahkaosat halusin tehdä modernia sotilaskypärää mukaillen. Kelluva ripustus, kunnon leukakuppi ja nelipistekiinnitys. Ratkaisun huono puoli on kunnollisen kiinnittämisen hitaus, mutta onneksi sitä voi käyttää verrattain hyvin ilman leukaremmiäkin. Nahkasisukset on kiinnitetty niiteillä ja liimalla. Niskapuolen ja visiiriä kannattelevat niitit on pronssista valettuja koristeniittejä. Ja itseasiassa - ne eivät ole edes oikeita niittejä, vaan niissä on reikä ja kierteet 4mm ruuville. Ne on siis jälkeenpäinkin irroitettavissa, joten voin halutessani vaihtaa vaikka visiirin ilman, että joudun rikkomaan niittauksia.

Visiiri puolestaan lukittuu alas pienen jousitoimisen salvan avulla. Samanlainen kuin edellisen postauksen videolinkin toisessa osassa. Se vaikutti niin näppärältä, että päätin matkia - ja hyvin toimii.

Visiirin suhteen minua epäilyttää pitkälti se, että miten mahtaa käydä, kun ensimmäisen kerran tätä pottaa isketään kunnolla pitkämiekalla. Kiinnike on nimittäin melkoisen avoimena, joten jos isku ohjautuu siihen, niin pahimmassa tapauksessahan koko visiiri lerpahtaa toiselta puolelta, tehden kamppailusta asteen mutkikkaampaa. Pitää vielä varmaan takoa tuota uloketta sisäänpäin...


No, mitä jäi käteen? Ihan hieno kypärä, ei missään nimessä ammattilaisen tasoa, tai kokeneen harrastajankaan. Kuitenkin, ensimmäistä kertaa rosteria takovan ja kuumatyöskentelyä harjoittelevan amatöörialoittelijan tekeleeksi potta on mielestäni helvetin hyvä.
Mutta ehkä vielä hienompi asia, kuin mitä itse kypärän valmistuminen, on saavutettu tietotaito ja kokemus. Kukaan ei voi ottaa sitä minulta pois.

Listaan tähän loppuun vielä muutamia asioita, joihin kiinnitän jatkossa enemmän huomiota.

• Hehkuta kunnolla ennen työstöä. 
• Pyöreitä muotoja nostaessa pyrin järjestämään ensi kerralle täysmetallisen kulhon ja kuulapäisen ison nuijan.
• eli käytännössä tehtäväkohtaisten työkalujen merkitys
• Säädettävyyden ohelle kypärän leukahihnassa pikakiinnitys olisi toivottavaa
• Enemmän tarkkuutta mittoihin
• kypärästä istuvampi, tässä tapauksessa etenkin niskasta
• silmikon koko ~ voisi olla vähän laajempikin
• Materiaaliksi hiiliterästä

Tämän kypärän tulevaisuudesta vielä sen verran, että se tullaan näkemään mm. Teatterikoneen Ronja Ryövärintytär näytelmässä "nihtien" päälliköllä. Omassa käytössä se tulee olemaan pääasiassa koristeena, kunnes teen sille vaihtovisiirin pitkämiekkailua varten. Se tulee olemaan ainakin osittain jostain kuvioleikatusta teräksestä tehty, koko kasvon suojaava visiiri, jossa on vielä integroitu kaulasuojus.

Lopuksi erityiset kiitokset seuraaville henkilöille:
- Marko Saarelle Warusseppäin Killasta, joka neuvoi ystävällisesti teknisissä ja ajanmukaisissa ratkaisuissa
- Kuokkalan yläasteen ja Jyväskylän kansalaisopiston teknisen työn kurssin vetäjälle Timo Illmannille, joka antoi hyviä vinkkejä systemaattisen työskentelyn kehittämiseen
- Wanhalle ystävälle Findolionille innoittamisesta ja työskentelyn myötäelämisestä